tiistai 20. tammikuuta 2015

Pitkän päivän pitkä ilta.

Tämä päivä on tuntunut aivan helvetin pitkältä, mutta onhan tässä kerennyt häslätä taas vähän kaiken näköistä. Vähän kaikenmaailman rumpulooppeja ja kitarapohjia, kävin kirjastossakin lainaamassa Mark Twainia ja Haruki Murakamin Kafka Rannalla. Toivon vain, että kerkeän jossain välissä keskittyä lukemaankin sen. Twainista on helppo aloittaa. Jostain syystä olen aina pitänyt hänen novelleistaan aivan järjettömän paljon, koska niissä on tiivistyneenä kuvaus ihmisyyden perusolemuksesta 1800-luvun lopun Amerikassa, jossa ihminen oli toiselle paitsi susi, myös metsästäjä ja kokki. Tavallisimmin kaikki menee päin helvettiä, ja kuoleman luullessa olleen oven takana tehdään yleviä lupauksia ja päätöksiä, jotka kuitenkin seuraavana aamuna pyörretään häpeän vallassa. Siinä on jotain sellaista samaa sielua, kuin vaikka Lauri Viidan tai Bukowskin runoissa, rakentelua, pyörimistä ja kauniita kuvioita, jotka viimeisen rivin viimeinen piste murskaa ja tekee tyhjäksi. Se on oma taiteenlajinsa sekin.

Ajattelin aloittaa myös pelaamisen, mikäli tällaisia pitkiä päiviä tulee lisää. Voisi hakata vaikka parit Final Fantasyt pitkästä aikaa läpi, ja katsoa miten tunnit karkailevat. Ehkä sitä saa jonkun jaksotuksen tuohon musiikin duunailuunkin. Koska vaikka sitä paljon rakastankin, on kai siinäkin oltava jokin järjen raja. Nyt jokainen valveilla vietetty hetki on jollain tavalla edesauttanut jotain siihen liittyvää. Voi kai siihenkin hukkua, niinkuin mihin tahansa muuhunkin. Ulkona kävely auttaa. Toisaalta sielläkin katsoo sitten asioita vain sillä silmällä, että kun saisi niitä videokuvattua niin päässä soisi juuri täydellistä musiikkia tätä tunnelmaa kuvaamaan. Videokameran voisikin hommata ihan sellaisia taidehäröilyvideoita varten, koska älypuhelimet on oikeasti melko käppäisiä yökuvauksessa, ja toisekseen niissä on akku aina liian vähissä, kun samassa palikassa pitää olla kaikki herätyskellosta ja muistikirjasta musiikkisoittimeen ja taskulamppuun. Eihän se akku kestä vuorokauttakaan ilman ongelmia. Minkä lisäksi talvi tuntuu kuluttavan sitä jotenkin vielä erityisen paljon.

No, ehkä tässä jatkan piirtelyä ja pyörittelen satunnaisia levyjä taustameluna. Olen kyllä huomannut, että jotkut komediasarjat (Bel Airin Prinssi ja Kimmo vaikka esimerkiksi) ovat sopivatempoista kamaa piirtelyyn, minkä lisäksi niissä käytetään kaikenmaailman hömppäkummeliketkutuksia taustamusiikkina. Se taas on tempoltaan melko hyvää piirtelymusiikkia. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta niin se vain on. Rahatkin alkaa olla loppu, mutta onneksi kohta voi jo täytellä työkk..... Suomen valtion taiteilija-apuraha-ilmoituksia, ja ratkeaa tämäkin ensimmäisen maailman ongelma. Vaikka sanonkin, että kolmannessa maailmassa ei kaikista ongelmista huolimatta olisi tätä talvea. Se on sellainen asia, joka välillä unohtuu. Että suurimmassa osassa KOKO MAAPALLOA ei ole tätä talvea tässä muodossa. Onhan tämä ihan jees, kun se on tällainen, mutta tarvitsisin noin 1/4 vaatteistani, jos olisi koko ajan plussan puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti