sunnuntai 25. tammikuuta 2015

jätkä on kone!

Eilinen kului melko pitkälle hitaissa merkeissä. Ajattelin herääväni kymmenen pintaan, mutta heräsin kolmelta. En tiedä, miten olen nyt oppinut nukkumaan, mutta toisaalta on sitä valvottu ja pidetty rytmi niin säännöllisen epäsäännöllisenä, että kai sille aina tulee jonkinlainen tasaus kuitenkin. Aluksi ajattelin, että turhemman puoleinen päivä, mutta sitten aloin puolivahingossa duunailla jotain vähän triphopimpaa kampetta ja pohjat odottelevat sitä, että meikällä on aikaa katsella siihen vähän juttuja päälle. Varmaan tänä iltana tai huomenna, uskoisin. Kohta on taas Helsingin reissu edessä, kunhan kuski saa itsensä hereille ja ylös. Helpostihan sinne ajaisi itsekin, mutta hauskempaahan se on tehdä tuollaisestakin roadtrip.

Eilen aloin lueskella myös Mark Twainin Mikä on ihminen? tutkielmaa, joka on kirjoitettu vanhojen hyvien filosofisten tutkielmien tapaan dialogiksi. Heti ensimmäisenä hän vertasi ihmistä moottoriin, joka on aivan samaan tapaan ulkopuolisten voimien rakentama, ja tekee vain sitä, mitä sen koneisto luonnostaan tekee, eikä mikään siis voi tuottaa ensinnäkään omaperäistä ja itsenäistä ajatusta, saatika henkilökohtaista ansiota tai häpeää. Vaikka se voi kuulostaa yllättävältä, olen ukko Twainin kanssa täsmälleen samaa mieltä. Ja nimenomaan luovuus on minulle sen näyttänyt. Ihmiset ovat aina vuorovaikutuksessa ympäristöönsä, eikä ole mitään sellaista ajatusta, tekoa tai muutakaan, mikä ei olisi jotenkin sidoksissa ihmisen ympäristöön, olkoonkin sosiaalinen tai fyysinen ympäristö. Surullisinta ehkä on se, että suurin osa ihmisten tekemisistä määräytyy esimerkiksi sosiaalisen häpeän pelosta, eikä jostakin ylevämmistä lähtökohdista. Luovuus taas on nimestään huolimatta enemmänkin samojen palikoiden epätavanomaisempaa järjestämistä. Kaikki musiikki, kaikki kuvat, kaikki sanat ovat aina reaktioita johonkin ympäristön ärsykkeeseen tai keskusteluun tai muuhun, ja kaikki musiikki on aina yhdistelmä itselle mieluisia elementtejä kaikesta siitä mitä muut ovat tehneet. Näin on varmasti ollut myös ensimmäisten mahdollisten musiikkiesitysten kanssa. On otettu äänteitä eri sanoista ja puheista, joiden rytmi tai sointi on ollut mielekäs, ja on yhdistelty näistä elementeistä jotain, mikä on muuttunut musiikiksi. Kuvat taas ovat melko selkeästi tapa kuvata jotain ympäristössä nähtyä tai koettua muille, jolloin sekä kipinä, että syy tekemiselle ovat ulkoisten voimien ohjaamia. Joten ihminen on näillä eväillä koneen kaltainen. Siinä mielessä erikoinen kone, että osaa tehdä itsestään paremman version. Tai osaa pilata sen version, jos ei anna sille tilaa kasvaa.

Nyt olen tykitellyt vain tuota Merdarahtaa ja sen innoittamana laitoin myös Fuck The Factsin Die Miserablen soimaan pitemmän tauon jälkeen. Onhan tämäkin helvetin hieno levy, jolla kuuluu bändi, joka on päässyt vapaaksi kaikista odotuksista siitä, mitä sen muka pitäisi olla, ja on sen sijaan juuri sitä, mitä se haluaa olla. Tuossa uutta levyä nauhoittaessa ihmeteltiin Vilin kanssa sitä, miten kaiken tämän alta alkaa kuoriutua jotenkin epämääräisesti se, että me ollaan hidas bändi, jolla vaan sattuu olemaan vitun nopeita biisejä hitaaksi bändiksi. Siksi tätä kehitystä on myös helvetin mielenkiintoista seurata itse, koska ei ole mitään hajua, mitä helvettiä tästä lopulta tulee. Ei meikällä ole mitään intoa koittaa olla maailman nopein bändi. Toki sitä kilpailua on ihan hauska seurata, mutta kyllä sitä itse tahtoo erottua jollain ihan muulla. Biiseillä ja fiiliksellä. Ja omaksi ilokseni ne kaksi ovat juuri niitä asioita, joilla tähän mennessä on erotuttu. Jos tollaisesta suttulevystä jää joka arvostelijalle mieleen, että "en oikein tiedä mitä tuo oli, mutta jotenkin tuli sellainen epämääräinen olo, että ne tarkoittaa sitä mitä sanoo", niin se on minulle jo helvetin hieno palkinto. Koska ne asiat eivät ole kliseitä kliseiden vuoksi.

S-pankki on lähestynyt minua kirjeellä. Ovelia ketkuja, vaikka asiakasomistajuus on irtisanottu, niin pankkipalvelut ovatkin vielä olemassa. Se tili täytyy irtisanoa erikseen. Onneksi sentään ilmoittivat (varmasti vain siksi, että on pakko), ennen kuin alkoi maksut juosta tililtä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti