perjantai 30. tammikuuta 2015

Desert Of Delay



Ei ollut varaa mennä Torveen katsomaan Mustaa Ristiä, kun vuokranmaksukin lähenee uhkaavasti, joten jäin sitten fiksailemaan tämän vähän päältä puolituntisen levyn. Minun korviini se on jotain epämääräistä triphoppia. Sitä oli ihan mukava puuhailla, kun sai tehdä taas jotain erilaista, eli siis soitella metronomiin. Huomaan heti, että vähäinenkin ihmisten kanssa soittaminen on tehnyt minut tarkemmaksi, mietin paljon enemmän mitä soitan, mikä on sekä hyvä, että huono asia. Se tekee musiikista helpommin lähestyttävää, mutta osaltaan se ehkä myös tekee siitä ennalta-arvattavampaa.  En tiedä, näissä kuitenkin yhdistyy paljon erilaisia elementtejä, joista pidän. Vielä kun niitä torvia saisi jotenkin tungettua sekaan.Tässä sentään saa kikkailla tuon jousen kanssa, se on siistiä! Kitaran saa delayn kanssa kuulostamaan sillä tavalla sopivasti mellotronilta, kun soittaa oikealla tavalla. Ja kanteleesta saa kaivettua helvetillisiä kiertoja ja huutoja ulos.

Katsoimme dokumentin tylsyydestä, ja se ol kyllä ihan hauska, mutta jo tylsyydestä puhuminen käy pitkästyttämään melko tehokkaasti, ja nukahtaminen oli lähellä. Uskon, että jos en lähde kohta käymään iltakävelyllä, nukahdan pian. Mutta ei kai siitäkään varsinaisesti mitään haittaa ole, kaipa sitä joutaa välistä aikaisemminkin nukkumaan. Ehkä sitä jaksaa leikkiä fiksua taas huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti