sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Black Magic Six Torvessa.

Black Magic Six oli kyllä helvetin kova. Nyt olen onnessani siitä, ettei ne levyt kelvanneet kenellekään suuressa levyholokaustissa (tosin syy taitaa ennemmin olla se, että kaikilla on ne kaikki jo), niin voin luukutella niitä itse. Keikalla tuo vaan toimii aina niin paljon lujempaa, että pari päivää voi sen jälkeen vaan muistella onnessaan. Vaikka nytkin olin suurimman osan keikasta kahlittuna lippukassaan, niin lopusta kerkesin muutamat biisit fiilistellä ihan rauhassa täysillä. Oli siitäkin ihmeellinen ilta, että en saanut yksiäkään kaljoja päälleni, mikä taitaa olla jotenkin historiallinen saavutus lipunmyynnissä Torvessa. Siinä olisi ollut monta mahdollisuutta sakottaa tyhmyydestä yläkertaan menossa olleita räppipäitä, mutta kävi niin sääliksi, etten viitsinyt, vaan ohjastin kiltisti yläkertaan, jos vaikuttivat olevan enemmän pihalla. Siis siitä mitä tapahtuu, eikä niinkuin ylipäätään.

The Shrieks ja Country Dark olivat myös kovaa kampetta, vaikka minusta tuntuu, että ne ovat olleet kyllä ennenkin samoissa iltamissa itseni kanssa (ainakin BM6 keikoilla?), mutta olen onnistunut väistelemään soittoa kai aiemmin. Country Darkin kantrit toimivat helvetin hyvin ja etenkin laulajan kärinät toimivat omiin korviin sillä samalla tavalla, millä kaikki kärisevät sedät lämmittävät sydäntä. The Shrieksilläkin oli helvetin napakka ote niihin psykobillykomppeihinsa ja kitarasooloihinsa, minkä lisäksi laulajasta irtosi paljon ja monipuolisesti ääntä. Silti se kitarasoolojen meluisuus oli ehkä tässä bändissä se kaikkein eniten omaa sydäntä lämmittänyt puoli. Kitara kiersi juuri oikeissa paikoissa ja kaikki oli lapasessa, muttei kuitenkaan liian lapasessa. Sellaisesta tulee hyvä fiilis. Jarttukin sanoo aina, että suurin loukkaus mitä voi olla on sanoa, että "musiikki soi kuin levyltä!". Olen siitä samaa mieltä. Kyllä musiikin pitää lähteä lapasesta ja olla livenä ihan erilaista, kuin levyillä.

Brutal Blues soi, ja tässäkin on tajuttu nimenomaan se, että livenä biiseihin voi tunkea kaikkea hauskaa pientä erikoisuutta, joka pitää mielenkiinnon yllä, ja livenä voi sitten paahtaa täysillä niitä omia biisejä ilman mitään ylimääräistä. Levyille voi rakennella omia maailmojaan ja juttujaan, eikä niitä tarvitsekaan vetää samalla tavalla livenä, koska se on aivan eri maailma. Eikä sen kuulukaan olla samanlaista. Nojoo. Nyt luukuttelen nämä levyt läpi ja menen nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti