perjantai 9. tammikuuta 2015

Aivot suolessa.

Nyt kun Babylon on aloittanut taas pyörimisensä, voin ehkä pysähtyä kertomaan, mitä olen tehnyt tänä yönä. Tuossa piirtelin kuvan ja samalla kuuntelin ja katselin dokumenttejä vasemmalla korvalla. Muiden muassa tämän, joka kertoo mielestäni äärettömän mielenkiintoisesta aiheesta, elikkäs suolistoissamme olevista neuroneista. Niitä on siellä niin paljon, että se vastaa jo kissan tai koiran aivojen kokoa, mikä on aika iso määrä tuhlattavaksi jonnekin, jonka pääasiallinen tehtävä on suoltaa paskaa. Toisaalta tiedän moniakin ihmisiä, joilla on ylhäällä vielä enemmän aivosoluja, jotka pääasiassa suoltavat pelkkää paskaa. Suoliston tehtävä on osoittautumassa paljon moniulotteisemmaksi, kuin olemme ajatelleetkaan. Ensimmäisen kerran taisin törmätä tähän aiheeseen siinä yhden ukon epätoivoisessa dokumentissa, jossa se pyrki todistamaan, että sydämessä on aivot. Tietty sielläkin on aivosoluja, mutta sekin on ihan hyvä jonkinlaisen autonomian kantilta, jos sydämen toiminta olisi VAIN aivoista kiinni, voisimme olla aika äkkiä kusessa.

Sen sijaan mielenkiintoisempi sivujuonne siinä dokumentissa oli tämän dokkarin pääasia. Suolisto säätelee vähän kaikenlaisia toimintoja tunnetiloista lihomiseen ja energiankulutukseen. Se mikä itselleni oli yllättävää on se, ettei serotoniinia ole käytännössä tarkoitettukaan aivojen välittäjäaineeksi, vaan sen tehtävät ovat pääasiassa suoliston aivoissa, joissa se myös kehittyy. Lisäksi meillä on sisällämme isompi jengi bakteereita, kuin mitä meissä on omia soluja, joten "ihmisyys" ja "minä" alkaa saada vähän sellaisen laimean katkun, kun niiden sanojen alle mahtuu järjettömän iso joukko sinusta täysin irrallisia jeppejä. Ei voi väistää mielikuvaa, jossa me olemme bakteerien avaruusaluksia, jotka pyörii isommalla avaruusaluksella aurinkokunnassa, joka luultavasti on osa jotain vielä isompaa eliötä tai rakennelmaa, joka taas noudattaa omia lainalaisuuksiaan.

Hypoteesi siitä, että "alitajunta voisi sijaita suolessa" on mielestäni myös mielenkiintoinen. Useimmiten aavistukset tulevasta tuntuvat nimenomaan vatsanpohjassa, monet tunteet tuntuvat tehokkaimmin juuri siellä, ja olen miettinyt monestikin nimenomaan vatsani merkillisyyksiä, erilaisia tuntemuksia ja tiloja, ajattelematta niiden välttämättä suoranaisesti liittyvän alitajuntani tutkimukseen. Mutta olisi melko loogista (ei siis tarkoita yhtä kuin vedenpitävästi totta), että alitajuntaa pohtiessa keho koittaisi suunnata mielen huomiota sinne, missä alitajunta mahdollisesti sijaitsee. Yksi mielenkiintoisimmista erikoisista tuntemuksista, joita voin kuvailla jotenkin sanallisesti, on sellainen joka minulla on juuri nyt. Annettakoon sen nimeksi "pohja". Tällaisessa olotilassa tunne vatsanpohjassa on, kuin olisit nielaissut kylmän, suunnilleen lautasen kokoisen ja muotoisen kiven. Tuntuu, kuin vatsallasi olisi tasainen pohja, joka painaa ja saa sinut mietteliääksi. Tällainen olo on monesti raskaan liharuoan ja valvomisen jälkeen. Toisen olotilan, jonka voin selkeästi erottaa tästä on "syöpä". Tuntuu kuin vasemmalla, suunnilleen siinä jossain umipilisäkkeen piireillä tuntuisi "jotain ylimääräistä". Tunne on epämukava ja vaivaannuttava. Sen tuntee monesti, kun on pitemmän aikaa stressaantunut. Nimesin sen noin siksi, että se voi tietysti olla myös ihan oikea syöpä. Mistä sitä tietää. Nyt aion katsella dokumenttia jostain mikä on vähän suolesta, eli Suomi-Iskelmästä. Ehkä piirrän lisää, tässä on aiempi kuva, Sukka Muukkosen uni.


2 kommenttia:

  1. Tuli tuosta jälkimmäisen tunteen kuvailusta mieleen American: The Bill Hicks Story, missä mainittiin monta kertaa että Hicks oli psykedeelikokeilujen (en muista äkkiseltään oliko jossain muussa yhteydessäkin) yhteydessä sanonut että vatsan seudulla tuntuu kun ois jotakin ylimäärästä tai pielessä. Ja sitten myöhemmin sairastui haimasyöpään.
    En tiedä onko se ollut vaan joku heitto minkä on kerran sanonut psykedeelipäissään (dokkarista jäi semmonen kuva että se ois toistunut vuosien varrella) ja mikä on sitten saanut ihan uudenlaisen tärkeyden kaverin muistikuvissa kun Hicksille kävi miten kävi.

    JPR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä mummokin sanoi, että sen tietää, kun sisällä on syöpä. Olen kiinnittänyt tuohon kohtaan huomiota vuodesta 2009 (kai) lähtien, kävin jollain The Hauntedin keikalla murjomassa itseäni ja sen jälkeen se kohta oli pitkään kipeänä. Kävin lääkärissä, eikä siellä todettu muuta,kuin että varmaan vaurioitunutta rasvakudosta. Veikkaan, että syöpä olisi kyllä naulannut meikän lattiaan jo ajat sitten, mutta kiinnostaisi ylipäätään saada selvyys siihen, onko tämä vain epämääräinen tuntemus, vaiko joku konkreettinen möykky.

      Poista