tiistai 2. joulukuuta 2014

Yksilön vuorovaikutuksen voima.

Koska unohdin sen aiemmin, tässä on linkki vetoomukseen TTIP-sopimuksen pysäyttämiseksi. Kun nyt on nähty, että ihminen voi muuttaa asioita ihan vain olemalla mieltä, muuttamalla itseään vaikuttaen myös isompiin massoihin, niin nyt on hyvä tilaisuus jatkaa tällä samalla raivolla ja painaa myös tämä ahneuden ja orjuuden myös eurooppalaiseen kaupantekoon ja politiikkaan tuova sopimus maan rakoon. Kukaan meistä ei oikeasti tahdo, että täällä aletaan heikentää safkan kuluttajan suojaa ihan vain siksi, että amerikkalaisten asbestilevystä tehdyt pullamössöleivät saataisiin myytyä meidänkin hyllyihimme. Vaikka olenkin sitä mieltä, että tässä maailmassa on tarpeetonta byrokratiaa, kyttäämistä ja valvontaa vaikkapa ruoan käsittelyssä, se koskee lähinnä sitä puolta, missä ruokaa heitetään hukkaan. Ei sitä puolta, jossa muuten pois heitettävää ruokaa valkaistaan vähän kloorilla ja myydään uutena täydellä hinnalla.

Yksilön muutosvoima on mielenkiintoinen ilmiö. Meille uskotellaan koko ajan, ettei yksittäisellä ihmisellä ole mitään väliä. Ei tietenkään voisi olla. Yksi viidestä miljoonasta on vain yksi viidestä miljoonasta. Paskat. Yksi viidestä miljoonasta on yksi vain, jos se elää täydellisessä tyhjiössä, täydellisen eristyneenä kaikista muista ihmisistä. Käytännössä tällaista ei ole edes erakoituneimmissa sopukoissa ihmiskunnan elinalueita. Ihminen on aina yhtä kuin kaikki ne ihmiset, joiden kanssa hän on tekemisissä. Jokaisen ihmisen vaikutus kaikkiin muihiin ihmisiin on suurempi, kuin hän tahtoo ymmärtääkään. Suuri osa minunkin ystävistäni on raitistunut tässä muutaman viime vuoden aikana, ja vaikka en väitäkään sen olevan millään lailla omaa ansiotani, kyllä sitä varmasti kyllästyy 10-20 vuoden aikana ryyppäämiseen ihan ilman mitään absolutistihippejäkin, mutta olenpa kuitenkin ollut olemassa näyttämässä jotain erilaista mallia olemiselle, ettei sitä viinaakaan ole pakko juoda siksi, että sitä olisi jotenkin pakko juoda. Edes "rokkipiireissä", missä kyllä saa monesti seurata sitä surullista rentoutumisen vaihtumista alkoholismiksi ihan riittävän läheltä. Onneksi valtaosa kuitenkin löytää kohtuuden, mutta aina on niitä, jotka ahdistuvat muiden kyvystä tyytyä vähempään ja juovat itsensä syvemmälle suohon.

Olen minä silti helvetin monta laskuhumalaista kertaa kuullut sen, miten siistiä on, että voin olla juomatta. Siltikin mielestäni vaikuttavampaa se palaute on, kun se tulee nuorten suusta, jotka sanovat, etteivät hekään ole asiaa pohdittuaan löytäneet juomisesta mitään siistiä tai edes mitään sellaista, mitä ajattelivat sen olevan vanhempien dokausinnon perusteella. Se kertoo vain siitä, että tässä ollaan menossa parempaa maailmaa kohti, sellaista, missä edes Suomessa asuminen ei ole mikään helvetin päihtymiskilpailu, eikä tarvitse aina etsiä sitä ainetta, mikä "sopii mulle paremmin", kun voi tajuta olla välistä ilmankin. Toki kannabis on yleistynyt ja vienyt alkoholilta sitä kielletyn hedelmän leimaa, monet vanhemmat kuitenkin suoranaisesti jopa kannustavat alkoholin kokeiluun, jolloin siitä onneksi häviää tietty kapina ainakin tietyn porukan mielessä. Osa taas vain oppii vanhemmiltaan ja toistaa samaa kaavaa. Ja sitten jäädään taas yksin muiden löytäessä jonkinlaisen kohtuuden.

Silti, vaikka on pyörinyt paljonkin eri paikoissa, nähnyt erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita, jokin pieni osa minussa hyppii ilosta, kun ihmiset lopettelevat alkoholin käyttöä. Se tappaa kliseitä, se tappaa vanhoja noidankehiä ja synnyttää jotain uutta ja mielenkiintoista. Ongelma on lähinnä siinä, ettei näille ihmisille ole tässä maassa riittävästi tukea. Jos ei ole aivan rapajuoppo tai pääse muuten A-klinikalle, ovat tukijärjestelmät melko vähissä. Näistä ihmisistä minulla on vähän välistä huoli, koska Suomessa ei taida olla yksinäisempää olentoa, kuin ex-alkoholisti, joka ei usko jumalaan. Toki, kun nämä ihmiset saavat toisistaan jonkinlaisen vertaistukiryhmän, kaikki muuttuu paljon helpommaksi. Monet pystyvät kyllä katsomaan humalaisia kavereitaankin ihan ilman isompia ongelmia, mutta ymmärrän sen olevan monille aika tiukkakin paikka joskus. Vaikeinta on kuitenkin oppia tavoista eroon ja korvata ne uusilla, vaikka kuinka luulisimme behaviorismin kuuluvan vain eläinten maailmaan. Meidän ainoina eroinamme kuitenkin on lähinnä tämä "like"-napin hakkaaminen ja watsupin tai skypen kautta kommunikointi yli 500 kilometrin päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti