maanantai 1. joulukuuta 2014

Uusi kämppä, vanha kaupunki.

Nyt päästiin uuteen kämppään, vaikka kaman roudaaminen on tuolla vanhalla hissillä aika perseestä (kaksi manuaalista ovea, joista kumpikaan ei pysy auki mitenkään päin), ja niiden painavimpien romppeiden kantaminen kuudenteen kerrokseen vituttaa jo ajatuksena, niin aika hyvin sai kamaa jo parilla autollisella kyllä tuotua. Huomenna haen sitten lähinnä soittimiani ja muuta sellaista pientä silppua ja levyt ja kaiuttimet, niin sitten aletaan olla koko vähine omaisuuksinemme uuden katon alla. Kun kävimme täällä ensimmäisen kerran, ajattelin, että täällä voisi olla viileä, mutta vielä mitä, täällä on olo kuin maalaistuvassa, lämmin ja lattialaudat narisevat jalkojen alla. Enpä voisi kuvitella paljon parempaa kaupunkiasuntoa. Ilmeisesti yläpuolellamme asuu vielä joku, vaikka tämä on merkattu viimeiseksi kerrokseksi, mutta en tiedä minkä verran äänet kantautuvat. Olen koittanut kuulostella, mutta siellä asuja taitaa olla ninja, tai sitten nämä seinät ja lattiat oikeasti pitävät ääntä melko hyvin.

Kauheastihan sitä tekisi tyhjissä huoneissa vielä mieli vähän kitaraa nauhotella, mutta ehkä sen aika ei ole maanantai-iltana klo 11. Huomenna sitten. Saapa nähdä mitä muuta tässä nyt intoutuu tekemään. Lauantaina lähden viikoksi duunikeikalle, eli tulen takaisin vasta seuraavan viikon sunnuntaina. Siihen on vielä tämä kuluva viikko aikaa, torstaina ajateltiin käydä Vilin kanssa soittelemassa vähän Torven akustisessa illassa jotain. Scott Kellyä, Tom Waitsia, REMiä, ehkä jotain improvisoitua jamittelua, saa nähdä. Kerrankin sain huijattua jonkun mukaani. 1.1 olisi kanssa yksi ilta, joka on vielä vähän auki, että mitä sen kanssa tekisi. Olisi mahdollisuus soitella itsekseen tai jonkun kanssa akustisesti, tai loopperin kanssa, tai miten vaan. En tiedä. Voisihan siihen koittaa tunkea Cut To Fitinkin, baari vaan on hyvin pieni.

Viime yönä, kun länttäsin tuon levyn nettiin, huomasin sen olevan 17. oma levy tänä vuonna. Tätä ennen kuluneina parina vuonna olen yhteensä tehnyt 15 levyä, joten se on sinänsä aika hämmentävä määrä. Toki ne eivät ole siinä mielessä "oikeita" levyjä, ettei kaikilla ole kunnon kansia, eikä niitä ole painettu yhtään kappaletta, mutta musiikkia siinä on siltikin helvetin monen levyn edestä, vaikka tekisikin "täyspitkiä" kolmevarttisia niistä. Ei ihmekään, jos ei ketään enää kiinnosta, vaikka se itseä turhauttaisi kuinka vitusti. Koska vaikka se onkin ilmaista, se ei tarkoita, että se olisi itselleni mitenkään vähemmän arvokasta. Mutta olen huomannut jo ajat sitten, että ilmaista musiikkia kohdellaan vähän halveksivasti. Ajatellaan, ettei tekijäkään voi pitää sitä minkään arvoisena, jos se annetaan ilmaiseksi pois. Silti jokainen läjä uusia biisejä tuntuu aina silloin maailman tärkeimmältä asialta, sen hetkisen olotilan täydelliseltä kuvalta. Mutta tällä tahdilla en todellakaan tahtoisi rahastaa keneltäkään jotain 7 euroa levyltä. Minulle sopii paljon paremmin tämä tulomalli, jossa ihmiset rientävät apuun silloin, kun olen oikeasti kusessa. Se saa minut tuntemaan oloni nöyräksi ja kiitolliseksi siitä, että saan ylipäätään tehdä tätä musiikkia ja kaikkea muutakin tällaiselle pienemmälle porukalle, jota sitten oikeasti kiinnostaa edes vähän enemmän.  Kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti