torstai 18. joulukuuta 2014

Päässä surisee ja kiertää. Ja se on vaan hyvä.

Kävin tänään maksamassa velkani kirjastoon ja tyhjensin sen Becketteistä ja otin Bukowskin The Last Night of the Earth Poemsinkin pitkästä aikaa lainaan. On kyllä jotenkin tosi mukava olla Lahdessa. En ajatellut sitä edes niin asuessani Tampereella, tuntuu, että on kumminkin melko sama missä päin sitä asustaa, kun voi aina liikkua joka puolelle. Ehkä tässä vaikuttaa eniten lähinnä se, että on päässyt soittamaan muiden ihmisten kanssa lähestulkoon joka päivä. Tänään käytiin pitämässä Cut To Fit-treeniä, ja vaikka tuntui siltä, ettei lähtenyt yhtään, nauhoitettiin silti. Tuntui koko ajan siltä, että meneepä väsyneesti ja paskasti ja tuleepa paljon kaikkea virhettä, mutta kun kuunneltiin sitä tässä meillä, yllätyttiin aika kovasti. Everything went much better than expected. Nyt alkaa pikkuhiljaa hioutua se kokonaiskuva levystä, ehkä jo biisijärjestyksestäkin ja kaikesta muusta tuollaisesta. Kannet ovat jo pitkään odottaneet sitä, että biisit olisi kaikki valmiita ja voisi vain lätkiä ne järjestyksessä paikalleen. Tulee kyllä niin perkeleen mörö levy, että huh. Siinä on paljon enemmän paiskomista, kuin aiemmilla levyillä. Nyt toivotaan, että saataisiin soundi vielä ihan viimeisen päälle kuntoon.

Olen nauttinut myös siitä, että kirjoittaminen on jotenkin vapautunut monenkinlaisista kahleista. Ja olen vähän ihmeissäni siitä, että suurin osa tämän levyn biiseistä on englanniksi. Kieli on aina kuitenkin biiseistä kiinni, tietynlaiset tavut sopivat tietynlaisiin riffeihin ja se ohjaa koko hommaa aikalailla alitajuisesti koko ajan. Ei sitä tarvitse edes ajatella, sen huomaa jo jotain pohjaa ensimmäistä kertaa kokeillessa, että huutaako siihen päälle suomeksi vai englanniksi. Ja sepä sen sitten melko pitkälle määrittää. Intuitio ratkaisee suurimman osan kysymyksistä tässä bändissä, minkä nyt varmaan jokainen näitä sössötyksiä seuraava melko pitkälle tietääkin. Koskaan ei silti voi olla ottamatta huomioon satunnaiseksyjiä. Eipä niitä kai paljoa ole.

Tuntuu, että voisin kuunnella kitarankiertoa aina ja joka paikassa. Eilen miksasin Uskon (okei, siinä on vain kaksi bassoa, mutta kiertäminen kuulostaa kuitenkin aina yhtä siistiltä) ja tänään noita treenejä, laitoin niitä vinkumisia jo pianon soitonkin taustalle, kun se kuulosti niin helvetin siistiltä. Sitä alkaa pikkuhiljaa oppia myös miksaamaan kielisoittimia, jotka olivat aluksi itselle se isoin kysymysmerkki koko touhussa. Vähän kerrallaan sitä oppii, kun kokeilee ja mokailee ja kokeilee uudestaan. Pannu kahvia viereen ja Cubase auki. Siitä se lähtee. Tietysti kannattaisi tehdä miksauksia siinä vaiheessa, kun on edes jotenkin tolkuissaan, ettei tee jotain todella tyhmää (niinkuin vaikka kadota basariraitoja kaikista biiseistä johonkin bittiavaruuteen). Pitäisi kai tehdä omiakin biisejä lisää, että saa miksata enemmän. Huomenna käyn nauhoittamassa hieman lisää kitarankiertoa, ihan vaan varastoon, kun sitä kuitenkin tarvitsee aina. Eikä sitä voi koskaan olla liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti