lauantai 27. joulukuuta 2014

Musiikin tekemisen ihmetys.

Musiikin duunailu on kyllä yhä ja aina yhtä merkillistä puuhaa. Viime yönä mietin, etten ole tehnyt vielä yhtään biisiä täällä asuessa, että näinkö se luovuus sitten kuolee hitaasti tänne kotiutuessa. Sitten tajusin, että ainoa syy sille, etten ole tehnyt omaa musiikkia on se, etten ole kerennyt kaikilta niiltä musiikkihommilta, mitä olen duunaillut tässä muiden ihmisten kanssa. Sen tajutessa olo oli melko hölmö. Mutta niin se menee. Kun duunailee musiikkia itsekseen, ei pidä sitä "Oikeana musiikkina", koska se ei johda fyysisiin levyihin. Paitsi, että juuri sain kasetteja noista omista biiseistäni, joten kun tätä tutkiskelee tarkemmin, sekään ei pidä vettä. Sitten kun tekee musiikkia muiden kanssa, ajattelee ettei tämä ole "Oikeaa musiikkia", koska tehdään kompromisseja muiden ihmisten kanssa. Siltikin se on kaikilla mittapuilla nimenomaan oikeaa musiikkia, koska se on tehty ja siitä on jotain todistettakin olemassa. Oikeampaa musiikkia myös siinä mielessä, että livenä voisin vetää minkä tahansa Cut To Fitin biisin, mutta suurinta osaa näistä omista saisi vähän miettiä, kun ei ole ollut mitään tarvetta painaa niitä selkärankaan. Mutta kylläpä ne kertailun jälkeen palautuisivat, ja muutamat ovat sellaisia, mitkä kyllä muistaa, niinkuin nämä kasetilla olevat.


Nyt sitten aloin viime yönä tutkia taas raitoja, ja olihan siellä muutaman biisin pohjat, jotka olivat syntyneet kuin huomaamatta. Terhi osti viikko sitten nauhattoman basson, jossa on ihan helvetin mukava fiilis, sillä saa soiteltua huojuvia riitasointuja ja "melkein" ääniä juuri niin paljon kuin tahtoo, minkä lisäksi slideissä on helvetin hyvä läskibasso fiilis. Tämän lisäksi ostin Keskusmusiikista halvat vispilät, joten ymmärrettävästi seuraavalla levyllä on huomattavan paljon enemmän sellaista jatsifiilistä, mitä olen halunnut ja yrittänyt jo kauan, mutta jota en ole saanut ehkä ihan toivomallani tavalla koskaan aikaiseksi.

Olin huolissani siitä, tyrehtyykö luovuus. Tietyissä paikoissa voi tehdä tietynlaista musiikkia. Tietyt kaupungit ja tilat soivat tietyllä tavalla, koko ympärilläsi olevalla äänimaailmalla on oma vire ja sävy. Siksi on jotenkin niin hienoa huomata, että ihan alitajuisesti näissä biiseissä on jotain sellaista, joka on ollut minun päässäni jotenkin aina Lahdelle ominaista. En osaa selittää sitä, mutta minun päässäni se on hämyisämpi fiilis. En väitä, etteikö näitä muka olisi ollut jotenkin mahdollista tehdä Tampereellakin, mutta siellä ollessa päässä soi niin erilaiset asiat, etteivät tällaiset biisit tulleet missään vaiheessa mieleenkään. Se on vain niin luonnollista, ettei sitä tajua edes ajatella. Viime yönä nauhoittelin kitaraa siinä aamu neljän jälkeen. Se on ristiriitainen kokemus, on väsynyt, ja soittamani jutut ärsyttävät minua aivan helvetisti, niin paljon että hikoiluttaa, mutta silti ei ole mitään tahtoa nauhoittaa vaikkapa sooloa uudestaan"paremman oton" toivossa. Tiedän, ettei voi olla sen parempaa. Jos se soolo on ärsyttävä, niin sen pitää olla ärsyttävä. Ja nyt kun miksailen näitä biisejä, niin en olisi voinut kyllä täydellisemmin niitä viimeyön ottoja soittaakaan. Levy on netissä luultavasti tänä yönä tai huomenna kun herään. Vielä parin biisin miksailut ja sitten kansikuvaa räpsimään ulos. Tämä on paras, mitä olen tehnyt yksin. Pelkkää instrumentaalia. Haitaridronea ja aamuyön fiiliksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti