torstai 4. joulukuuta 2014

Jännitys tiivistyy.

Tämä päivä on mennyt vähän nukkuessa ja sompaillessa, yritin hakea Eetulta vähän muuttokuormaa, matkaa on konkreettisesti vain joku 200 metriä, mutta liikenne on hurjaa ja autopaikat niin vähissä, että melko turha yritys vielä tähän kellon aikaan. Saahan ne kannettua sieltä käsinkin, mutta levylaatikoiden raahaaminen on vähän vittumaista, ja etenkin sitten, kun teipit pohjasta antavat periksi, riemu voi revetä vähän turhankin suurella intensiteetillä väkijoukkojen keskellä. Autosta on myös lämppäri joko rikki, jäässä tai tukossa, ja siitä syystä ikkunoista ei meinaa nähdä mitään läpi. Mutta nämä ovat pikkuvikoja. Pitää fiksailla sitten, kun käy töistä hakemassa ensin vähän rahaa.

Illan pikkukeikka jännittää jo nyt enemmän, kuin kovin monet oikeat keikat yleensäkään jännittää. Vaikka onhan sitä tullut ihmisten edesssä soitettua paljonkin, joskus jopa ihan yksinäänkin, mutta silti se on aika eri fiilis mennä lavalle asti. Mutta eiköhän se kuitenkin läpi mene. Aivan sama, meneekö hyvin vai huonosti. Ei tämä kai mikään loppuelämää määrittävä elämäntilanteen vedenjakaja kuitenkaan ole.

Nukuin tässä välissä jo pari tuntia ja kohta alan vähän valmistautua. Jännitys tiivistyy, tilanteet kärjistyy. Olisipa Raxi Lahdessa, niin sen jälkeen voi mennä pelaamaan vähän South Park-peliä. Voi helvetti, että se on hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti