maanantai 15. joulukuuta 2014

J. Kill - Saatana Saa Aina Omansa.

Testikasetti on kuulosteltu ja autossa hyväksi havaittu, seuraavana sitten massatuotanto ja kannet siihen ja sitten niitä saa meikältä. Riippuen vähän siitä, kuinka paljon niihin tulee käsityötä hinta on joko 4 tai 5 euroa, en vielä oikein tiedä miten aion tehdä niiden kanssa. Pituutta sillä on 36 minuuttia, biisijärjestys on seuraava:
1. Good Morning World
2. Kasa Ruumiita
3. Loppu Tulee Kaikille Varmasti
4. Lintunen
5. Kuinka Sen Kertoisin
6. Viimeinen Ilta
7. Lost
8. Minä & Pahuus Blues
9. Noituutta
10. Saatana Saa Omansa

Olin yllättynyt jotenkin siitä, miten kivuttomasti tuon jaksoin kuunnella läpi. Yleensä mikään vanhojen juttujen kuuntelu ei oikein nappaa, kun tuntuu siltä, että pitäisi mennä niin saatanallisella höyryllä eteenpäin. Toisaalta ei näistä ole kuin yksi välisoitto yli vuoden ikäinen, ja se välisoitto onkin yksi parhaista asioista, mitä olen tehnyt koskaan. Muutenkin tässä on ihan mielenkiintoisella ja epätavanomaisella tavalla käytetty laulua ja ääntä. Ei sitä varmaan ammattimuusikot jaksa kuunnella yhtään, tuollaista epävireistä vonkumistahan tai ähinäähän se suurimman osan ajasta on, mutta ne on kuitenkin ainakin tarkoituksellisia epävireitä. Helpompaa tehdä omalla tavallaan vinksahtanutta musiikkia, kun kaikki ei ole koko ajan niin saatanan vireessä.

Mietin, että pitäisikö tälle soolosekoilulle perustaa joku facebook-sivukin, mutta vituttaisi tyhjälle seinälle vaan päivitellä omia levyjään koko ajan. Sen verran olen ainakin oppinut, että meikäläisen kavereita ne ei kyllä kiinnosta. Paitsi sitten, kun ne ovat meillä. Mutta nuo menevät vähän kaikilta ohi, ja se on turhauttavaa. Se on kuin heittelisi pullopostia tiiliseinään.

Tuossa retriittini aikana soittelin taas paljon pianoa, ja siitä tuli sellainen kipinä, että olisihan sellainen kiva saada tänne himaankin. En vain tiedä, kuka hullu sen kantaisi kuudenteen kerrokseen (NOT IT.), mutta helvetin siisti ja inspiroiva se kyllä olisi. Toisaalta meikän paras soittomoodi tuntuu olevan aina aamuyöstä, joten ei se ehkä olisi paras kerrostaloasuntoon. Ehkä se täydellinen asunto ja täydellinen piano kävelevät sitten joskus vastaan. Mutta nytkin kun sai levyt hyllyyn, voi vain todeta, ettei tämäkään kämppä ole kaukana täydellisyydestä. Jos kaikki asunnot joka puolelta ympäriltä olisi tyhjiä, niin tämä olisi sellainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti