perjantai 19. joulukuuta 2014

Chaos is my life.

Olihan taas melko täysi päivä. Ensin kävin nauhoittamassa jotain, mikä kuulosti masentuneelta Metal Machine Musicilta, elikkäs seuraavan Norman Bates Blues Band -tekeleen, tällä kertaa kestoltaan vain 20 minuuttia, ihan oikealla bassovahvistimella ja mukana on rumpujakin. Pitää vielä vaan miksata se kunnolla ja tehdä kannet, ehkä ölistä jotain siihen päälle. Saa nyt nähdä. Sen jälkeen käytiin kirpparilta hakemassa pari pöytää ja tulin pyörähtämään kotona sen verran, että vaihdoin kitaran ja lähdin Alkun kanssa studiolle tekemään Lintusesta vähän erilaista versiota. Huomenna menen vielä toisen kitaran kanssa ja väännetään outro länkkäriksi ja sitten lähdenkin keikalle mesoamaan, minkä jälkeen haetaan Tampereelta koira hoitoon toistaiseksi määrittämättömäksi ajaksi. Eihän tässä mitenkään liikaa kerkeä taas välillä hengittää (eipä uskoisi, että työttömänä on oikeasti kiireisempi, kuin mitä työssäkäyvänä, mutta se on oikeastaan vain duunin vaihtamista. Tämä on tätä elämäntyötä, eikä se kuluta yhtään niin paljon, kuin sellainen duuni jota tehdään muiden ihmisten hyväksi. Niin kauan, kuin saa puljata omien ja muiden musahommien kanssa, ei ala nuppi rakoilla ollenkaan.), mutta ei haittaa. Kyllä se suvantokin sieltä taas tulee, sitten sitä taas pyöritellään peukaloita.

Cut To Fitin levyn nauhoituksetkin alkavat saada jonkinlaisen hahmon, tai ainakin jotain aikaa joulun välipäiville on jo suunniteltu. Huomisesta keikasta tulee vuoden viimeinen, joten on parempi vetää taas juuri niin munilleen, kuin mitä Helsingissä nyt yleensäkin tulee vedettyä. Jos ei alkuillasta ole parempaa tekemistä, niin me mesotaan Oranssilla siinä kello 19. Aböyt. Kai tasan.

Tänään ajattelin, että pitäisi myydä jotain soittimia, jotta voisi ostaa uusia ja muita soittimia tilalle. Trumpettia tahtoisin opetella soittamaan, piano olisi monikäyttöinen, vaikkakin helvetin epäkäytännöllinen, pitäisi kai myös ostaa oma bassonuppi noihin metelihommiinkin... Kaikkeen vaan on menossa rahaa, ja sitä menee nyt eniten prioriteetti ykköseen, eli Cut To Fitin levyihin ja keikkoihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen. Duuneja ei ole näillä näkymin tiedossa (ja työkkärikin sanoi ottavansa seuraavan kerran yhteyttä toukokuussa 2015), joten kai se olisi jotain keksittävä. Jos voisi myydä tauluja, levyjä, kaikkea tuollaista niin eivät pääsisi ihmiset kuiskuttelemaan selän takana, että lusmupummin ei pitäisi harrastaa musikkihommia ollenkaan. Rahattomuus on kuitenkin pitkälle seurausta siitä, että on päättänyt tehdä kaiken musiikkinsa ilmaiseksi. Olisihan sitä voinut rahastaa kaikista noista bandcampin levyistäkin, jos siltä olisi tuntunut. Mutta se ei toisaalta kiinnosta yhtään. Ainoa syy edes hankkia rahaa on musiikkihommien syventäminen, uuden oppiminen ja itsensä haastaminen. Ja sitä voi tietysti aina tehdä vanhoillakin soittimilla ihan ilman rahaa. Mutta kun tekee riittävästi levyjä samoilla setupeilla, alkaa väistämättä katsella vähän ympärilleen. Jos teillä on mielenkiintoisia soittimia, jotain ylimääräisiä ja halpoja, niitä saa lahjoittaa ja tarjota meikäläiselle. Joistain voi tietysti maksaakin, ei se siitä ole kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti