perjantai 14. marraskuuta 2014

Viimeinen Torven keikka ainakin tältä vuodelta.

Eilinen keikkareissu meni ihan mielenkiintoisesti. Tulin duunista, pakkasin autoon muutaman pahvilaatikon, läjän tauluja ja tämän pienen perheeni, ajelin Lahteen ja lastasin romut uuteen yksiööni, eli veljeni keittiöön. Siellä on nyt tutuille taidenäyttely, Eetun piikkiin kahvit ja keksit! Vähän aikaa kahviteltiin siinä, sitten lähdettiin hakemaan romuja treenikseltä ja mentiin suorilta Torveen. Siellä edessä oli tuttua ohjelmaa, odottelua, soundcheck ja odottelua. Koska en vieläkään tiedä Portugalin kuviosta yhtään mitään, saattoi tuo eilinen olla viimeinen Torven keikkani kahteen vuoteen. Voi myös olla, ettei se ollut, mutta suhtauduttiin siihen kuin viimeiseen. Päätettiin, että tämä viimeinen Torven keikka, joka soitetaan torstai iltana, alkaa tasan kello 21.30, kestää sen aikaa kun kestää, ja sitten se on siinä. Ne ovat paikalla, jotka ovat paikalla, ja muille se on vähän niinkuin voivoi. Ja suunnilleen niin se menikin. Soitto lähti kulkemaan melko hyvin, huomaan vain, että olen tulossa kipeäksi, kun meinaan tukehtua limaan koko ajan ja pitää juoda vettä vähän enemmän, kuin tavallisesti. Parhaina päivinä ei tarvitse juoda yhtään mitään, tai joku yksi nopea huikka vettä jossain puolessa välissä keikkaa.

Tuntui jotenkin oudon "duunarilta", kun lähti melkein heti oman keikan ja kahvin jälkeen ajelemaan takaisin Tampereelle, mutta olihan sitä nyt kuitenkin kerettävä ihmisten aikoihin takaisinkin, jotta pääsee joskus nukkumaan ja tänä aamuna duuniin. Olen silti tyytyväinen keikkaan, virheineenkin se oli juuri sellainen kuin tahdoin sen olevan, kourallinen tyyppejä, pääasiassa niitä ihmisiä, jotka ovat pelastaneet meidät kusesta monet kerrat (etenkin Tero, Raxi ja Miro, oli todella hienoa, että olitte paikalla!) eikä mitään ylimääräistä. Oli myös hauska huomata, ettei meidän naamat ihan vielä ala Jarttuakaan vituttaa, vaikka siellä joka viikko ollaankin. Heti sen jälkeen ajeltiin kotiin ja nopean suihkun jälkeen kävin nukkumaan ja mietin, että elämä on ihan siistiä.

Internet on tuonut eteen tällä viikolla niin paljon kaikenlaisia hölmöjä kyselyitä, että olen huvikseni jalostanut ajatusta, jota esittelin Terhille jokin aika sitten: Internet on jumala. Me etsimme jumalaa läpi koko historian, ja lopulta löysimme sen, se on juuri meidän näköisemme, tai oikeammin me olemme juuri sen näköisiä, kaikkine kissavideoineen ja pierupornoineen se kuvaa juuri meitä. Nyt kaikki typerät "minkä ikäisenä kuolet?", "millainen sammakko olisit?" "kenen kanssa tahtoisit harrastaa tandem-fillarointia Ranskan maaseudulla?"-kyselyt sitten ovat rukouksia, joihin saadaan vastauksia täyttämällä monivalintakysymyksiin vastauksia. Onhan se nyt ainakin kivempi ajatus, kuin se, että monikansalliset yritykset seulovat persoonaasi ja kiinnostuksen kohteitasi voidakseen kohdentaa sinulle mainontaa ja filtteröidäkseen sinut kaiken sattuman mahdollisuuden ulkopuolelle omaan pieneen filtterikuplaasi, jossa kaikki perustuu selaushistoriaasi ja keskiyön noloihin nettihakuihisi.

Nimim. edelleen kiinnostaa kuinka monta litraa spermaa jäteveden puhdistamolle kulkeutuu vuodessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti