sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Seikkailut on taas seikkailtu.

Sunnuntai. Sekä helpompi, että raskaampi, kuin tavallisesti. Eilen soitettiin yksi tämän vuoden parhaista keikoista, ellei jopa paras. Jossain vaiheessa laitetaan se Youtubeen, mutta odottelen ensin tietoa siitä, tuleeko lähtö Portugaliin ja onko tämä sellainen hyvä tervemenoa-henkinen juttu, vai laitetaanko se sitten ihan muuten vaan, jos lähtöä ei tulekaan. Eilisestä jäi nimittäin taas sellainen olo, että tätä voisi jatkaa ikuisesti. Jos joku länttäisi eteen 100 keikan kiertueen, meikä olisi niin tyhmä, että sanoisin sille heti kyllä. Se ehkä kaduttaisi monessakin kohtaa, mutta silläkin uhalla. Tässä bändissä on minulle jotain niin rakasta ja mystistä. Veljeyttä. Kaikki vaan toimii. En edes osaa sanoa eilisestä mitään. Näette sitten. Uskon myös, että siinä vaiheessa on jonkinlaisessa Karman suojeluksessa, kun on paljain jaloin lavalla joka on täynnä lasinsiruja, polkee lattiaa ja hyppii, eikä saa yhtään verta vuotavaa haavaa jalkaansa. Välistä vähän pisteli, mutta ne oli nopeasti nypitty pois.

Rytmihäiriökin soitti aivan järjettömän kovan keikan, sitä katselee nöyränä ja innoissaan, koska siinä bändissä se vasta onkin asenne kohdallaan. Sitäkin tuli joskus nuorempana käytyä pällistelemässä ties missä, joten niidenkin kanssa soittaminen on melko siistiä. Niin joo, voi eilisestä sen verta sanoa, että kun jätkät perjantaina, eli siis OIKEANA Halloweenina jänistivät corpsepainteista ja muusta pelleilystä, niin eilen sain ne ylipuhuttua, jopa Eetun, mikä on todella harvinaista. Eli siis hypittiin siellä lavalla sitten ihme mörrimöykkyinä, budjetti-Slipknottina. Sekin oli hauskaa.  Cannibal Accidentinkin jätkiin tutustui kunnolla, ja helvetin mukaviahan nekin oli. Musiikissakin on sopivan läski groove päällä koko ajan! Mentiin yöksi Roopelle, Jonnalle ja Kaaprolle muutaman korttelin päähän, vähän kävi sääliksi Roopea, kun joutui väsyneenä kuuntelemaan kun hihiteltiin tyhmille jutuillemme siinä. Mutta eiköhän se nyt ole jo näissä touhuissa siihen tottunut, ja ollut itsekin hihittelemässä. Ja saa tulla meille hihittelemään vastakin.

Siinä sohvalla nukkuessani näin paljon todella psykedeelisiä ja todentuntuisia unia. Ensin oltiin jossain leirillä Pispalassa, teltat ja kaikki, sitten joku koitti syöttää minulle sieniä ja nauroi ja vittuili, kun kieltäydyin (siinä kohtaa oltiin tuossa Rokbarissa, joka oli täynnä ihmisiä), sitten paettiin jonkun venäläisen sotaharjoituskentän läpi, punapistetähtäimet vain risteili keholla ja ympärillä, sitten joku antoi minulle kaksisivuisen kirjeen ja 250 euroa rahaa, teki mieli lukea kirje, mutta ajattelin, että luen sen sitten hereillä, kun ei siitä unessa kuitenkaan meinaisi tulla yhtään mitään. Tuntui ihan loogiselta, että nämä jutut olisi meikän takin taskussa vielä kun herään. Piti käydä Hollolassa kirpparilla katsomassa yhtä pikkukoppaista akustista kitaraa, mutta ei keretty sinne asti ajoissa, joten Eetu käy katsastamassa sen huomenna. Oltiin Lahdessa melko myöhään, törmättiin Kujiksen jätkiin treeniksellä ja alettiin vähän ähertää romujen kanssa, jotta sinne tulisi tilaa, mutta ei vielä päästy siinä kauhean pitkälle. Joku viikonloppu sitten jatketaan. Tuossa takaisinpäin ajellessa löytyi Yleltä taas jotain huippuohjelmaa, radiossa soitettiin ihmisten vihaamia biisejä hienojen stoorien kanssa. Puhelinlangat laulaa käy yleensä vähän raskaaksi, kun yksinäiset mummelit tilittävät lapsenlapsistaan ja lapsistaan ja toivovat Vesku Loirin itkuvirsiä, mutta tässä tarinat olivat lyhyitä, ytimekkäitä ja hauskoja ("rautakauppa on jo kiinni, eikä köyttä saa mistään."), biisit melko hirveitä ja modulaatiot ja kertosäkeet tiuhassa. Nyt on sitten hyvä kuunnella loppuilta vaikka Mannan levystreamia Areenasta ja käydä suihkussa pesemässä loput kasvomaalit ja settilistat nahasta, ja valmistautua uuteen työviikkoon ja toiseen nahkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti