sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Progress. Kai.

Godot
Tällaisenpa maalailin tässä iltani kuluksi, vaikkakaan siitä ei oikein valumat ja roiskeet tahdo erottua. Taulujen kuvaaminen on kyllä aina ihan helvetin ärsyttävää, kun ei ne näytä miltään, vaikka valoa olisikin enemmän, ja valo heijastuu saman tien jostakin kohtaa, jos sellainen on jossakin. Ärsyttävää. Sainpa sentään tätä yleistä rauhattomuuttani suunnattua edes jotenkin päin pitkäjänteiseen toimintaan, tein banaanikakun, maalasin tämän, luinkin vähän, ja on sitä aina välissä kerennyt soittamaankin jotain. Jos nyt vain saisi keskityttyä siihen lukemiseen vaikka enemmänkin, saisi nuo kirjaston kirjat palautettua Tampereen kirjastoon, ennen kuin pitää lähteä Lahteen. Palautus muuttuu huomattavan paljon epäkäytännöllisemmäksi siinä vaiheessa. Eikä tuossa nyt ole kuin kolme kirjaa ylipäätään, mutta aikaa ei ole kauheasti, ja Beckettinkin kohdalla saa englanniksi lukiessa olla kumminkin suht skarppina, että muistaa miltä sivulta lause alkoi.

Olisi mukava päästä jo soittelemaan musiikkia ihmisten kanssa, tai edes nauhoittelemaan musiikkia ihan rumpujenkin kanssa, olisi ainakin sellainen tarkoitus nauhoittaa Norman Bates Blues Bandille ihan sellainen levy, jossa on rummut ja ehkä vähän huutoakin. Tuollaiset asiat vain kerääntyvät päähän ja alkavat vaatia itseään toteutettaviksi. Se on toisaalta tietysti vain hyvä, mutta se meteli päässä kasvaa vähän liiankin kanssa, jos sitä ei pääse toteuttamaan mitenkään. Tuosta levystä tuli mieleen, että tässä syksyllä varmaan saadaan Kuristajan ja Jonen kanssa valmiiksi vihdoin ja viimein levy, jota olen odotellut pitkään. Tein jätkille pohjia juurikin edellä mainitulla mentaliteetilla, ja olen odotellut, että alkaisivat nauhoitella omia juttujaan niihin päälle. Nyt on kuulema syksyä kohti alkanut innostaakin enempi, joten odotellaan. Olisi myös siistiä käyttää niiden Misantropian kertosäettä Cut To Fitin keikkaintrona, jos oltaisiin pariin vuoteen jaksettu sellaisia käyttää. Joskus meillä oli, ainakin Babylonin aikaan käytettiin siihen tehtyä introa, mutta kun se oli niin pitkä, päädyttiin soittelemaan sitä ihan soittimilla, sitten ehkä hiipi ennemmin ajatuksiin se, että tehdään biiseihin itsestään sellaisia introja, että niitä voi käyttää ihan sellaisenaan. Parempi niin. Mitä vähemmän ylimääräistä, sen joustavampaa kaikki on. Sitä vähemmällä kikkailulla kaiken pystyy tekemään ja sitä paremmin se toimii siinä vaiheessa, kun kaikki ympärillä kusee.

Tänään on kyllä ollut musiikillisesti sekava päivä. Alku on lähtenyt käyntiin Dr. Johnilla, sitten on menty kaikenlaisen Suoli-Iskelmän kautta Swansiin, Author & Punisheriin ja nyt soi 3rd Trip. Kai sitä voisi laittaa myös The Kilimanjaro Darkjazz Ensemblet soimaan ja lueskella sitten, se on siihen tarkoitukseen ehkä parasta musiikkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti