torstai 6. marraskuuta 2014

Mudpeople

Löytyihän siihen soittamiseen ja musiikkiin taas fiilis. Sitä miettii välistä, miksi ei aina tee sellaista musiikkia, jota kuulee päässään koko ajan. No, lähinnä siksi, ettei meillä ole täällä mitään raskasta, kirskuvaa, ruosteista metallia rämisteltävänä, mutta akustisten soitinten puitteissa aloin päästä aika lähelle. Kyllähän tuossa ehkä Swansien ja Tom Waitsin ja muiden vastaavien vaikutus kuuluu, mutta se nyt ei nähdäkseni ole koskaan negatiivinen asia. Vielä kun saisi jotain tämän suuntaista tehtyä järjettömän kovalla säröllä ja voimalla, saisi nuo nostotkin vähän uudelle tasolle. Kaikki äänet omaani, maalipönttöä ja wurlitzeria lukuunottamatta on otettu papan vanhasta Landolasta, jonka kaula on antanut periksi ja tehnyt siitä matalavireisen, loistavan droneiluvempeleen.

Tekstit ovat jotain proosarunoa, toisen kirjoitin eilen illalla, toisen kirjoitin jo ajat sitten, ajattelin, että tungetaan se jotenkin Cut To Fitin levylle, mutta ei taida olla kolmen minuutin jumitusbiisiä tulossa, joten tein siitä tällaisen. Ei mene ainakaan ihan hukkaan. Pidän tällaisen kaman tekemisestä tosi paljon. En edes tiedä varsinaisesti miksi. Ehkä siksi, että siinä on haastetta, paljon mietittävää ja muuta. Toki nuo olisi voinut jättää instrumentaaleiksikin, mutta siinä se meikän spoken word-fetissi iskee taas pintaan. En tiedä miksi puheessa, luetussa tekstissäkin, on ollut minusta aina paljon voimaa. Panteran Far Beyond Drivenilläkin minuun ensimmäisen vaikutuksen teki Good Friends & A Bottle of Pills, The Hauntedin ensimmäisellä levyllä Dolvingin loistava Forensick. Yksi hienoimmista keikkakokemuksista olikin juuri sen biisin näkeminen livenä joskus muistaakseni Versuksen kiertueella, se tuli niin puun takaa. Puhemusiikki on aina ollut siistiä, ja epävireet ja resonanssi ovat aina olleet siistejä. Ehkäpä ne ovat suurimmat syyt tähän. Mietin, että olisiko tämä pitänyt laittaa ehkä Norman Bates Blues Bandin "akustiseksi levyksi", mutta päädyin laittamaan sen tuonne.  Lataus on ilmainen, kuten aina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti