Lauantain keikka!

Siinäpä on tuo lauantain keikka. Kaikki uudet biisit, suurin osa viikon vanhoja, livesoitossa toista kertaa ja lähtee näinkin napakasti, tällaista tunnetta ei ole tainnut olla koskaan näin nopeasti, mikä taitaa enteillä siitä, että tästä tulee aika kova levy. Tuota katsoessa en voi olla virnuilematta itsekseni, koska noissa riffeissä on niin paljon jotain mystistä voimaa. Tietenkään ette välttämättä saa niistä kauheasti tolkkua, mutta kai se voima saattaa jotenkin välittyä siitä huolimatta, jos ei, niin ei mahda minkään. Aina kun vilkaisee pätkänkin tuosta, tekisi heti mieli päästä soittamaan vaan lisää. Katsoa kuinka monta keikkaa voisi soittaa putkeen, ennen kuin romahtaa silkasta väsymyksestä. Veikkaan, että kyllä niitä kuitenkin melko monta voisi soittaa. Vaikka näin migreenissäkin. Selkä on ollut pari päivää melko jumissa, ja ajattelin ensin syyn olevan tuossa ylläolevassa, mutta kyllä se kuitenkin valkeni, että syynä olivat ennemmin sunnuntai-iltana väkisin riuhdotut 40 punnerrusta ja 8 leuanvetoa, jotka terveyteni tällä tavalla tuhosivat. En urheile enää koskaan. Kutsuntojen kyselyssä liikuntaharrastusta kysyttäessä vastasin "musiikki." Siinä olivat kapiaiset vähän kummissaan. Mutta ei sitä muuta liikuntaa tarvitse. Kun olen liian vanha ja paskana bändihommiin, perustan jonkun Cut To Fitness-kuntoiluohjelman, jossa vähän kaatuillaan ja heilutaan vammaisesti musiikin tahtiin.

Sateinen ja syksyinen sää saa mielen vähän matalaksi, kuuntelin tuossa parit vinyylit läpi ja jos ei olisi pää niin kipeä, pyörittelisin varmaan Miles Davisin Kind of Bluen tässä kanssa. Juuri nyt vaan ei oikein pää kestä trumpettien tai soolokitaroiden ääniä, joten täytynee sitten vain kuunnella jotain alaviremöyrintää loppu ilta. On jo pitemmän aikaa ollut sellainen olo, että pitäisi kirjoitella vähän novelleja pitkästä aikaa, mutta ne eivät vain ole ottaneet tullakseen ulos vielä. Niiden kirjoittaminen on jotenkin mukavaa puuhastelua, kun ne ovat omia, rajattuja, kokonaisia maailmojaan. Mutta kaipa ne sitten hyökkivät mielestä ulos kun on sen aika, luultavasti pian. Kirjoittaminen on kuitenkin sellaista energiaa maadoittavaa hommaa, joka vaatii kärsivällisyyttä ja myös opettaa sitä. Siksi se on mielestäni loistavaa tekemistä etenkin nuorille miehille, jotka innostuisivat muuten rikkomaan bussipysäkkejä tai machoilemaan ikätovereilleen jossain. Se vähentää homottelua ja muuta turhaa sontaa, kun onnistuu tavoittamaan sen oman sisäisen herkkyytensä ja ymmärtämään, että joka ihmisessä on olemassa monenlaisia puolia, joita voi eri tilanteissa hyödyntää eri tavoin.

Sain tänään myös rahat yhdestä taulusta ja voin alkaa suunnitella päivän menua. Pitäisi onnistua myös miettimään, mitä kaikkia huonekaluja voisi myydä, ja mitkä vaan laittaa palasiksi ja maalaa päälle. Käteviä taulupohjia ovat nimittäin nuo pöytien levyt.