keskiviikko 19. marraskuuta 2014

"I'm gooooing throuuugh chaaangeeeeees."

Kasasin jo lähestulkoon kaikki romuni valmiiksi mahdollista lähtöä varten eteiseen, ja päätinkin lähteä huomenna. Jos nämä kaikki saa mahtumaan takakonttiin, jää tänne enää levysoitin, kopiokone, läppäri, Wurlitzer ja kaksi kitaraa. Siihen nähden olen saanut romuni mahtumaan mielestäni melko pieneen tilaan, jos ne nyt saa kolmella henkilöautollisella muutettua paikasta toiseen, niin se on vielä aika vähän. Ja siinä määrässä on jo soittimet ja taulutkin. Nyt on vain vielä sellaista kierrätyskeskuksiin menevää romua, mitä ihan mielellään antaisi ihmisille hyötykäyttöön, yksi kaksiosainen tv-taso, sohva, sekä meikän sänky, joka on melko leviämispisteessä, mutta silti mielestäni melko hyvä. Jos eivät kelpaa kenellekään, menevät kierrätykseen, ja sänky kai roskiin. Ei sitä kukaan oikein voi kuvitella myyvänsä enää, mutta jos joku tahtoisi sen hakea pois, en vastusta. Petari tosin aiotaan pitää, se on kissojen läpi kusema ja muutenkin huono.

Olo on päivä päivältä kipeämpi, mutta ei nyt vielä mitenköön rampauttavan kipeä. Tämän päivää olen lähinnä kuunnellut tuota eilen lahjaksi saamaani levyä, se on täynnä sellaista kamaa, mitä vuosia sitten nimitin Kattotuuletin-musaksi, eli sellaiseksi musiikiksi jota kuulet silloin, kun makaat Kairossa hotellihuoneessa kuollessasi korkeaan kuumeeseen, ja nähdessäsi sumuisten silmiesi läpi miten kattotuuletin pyörii hiljaa jossakin yhä kauempana ja kauempana..... Mielestäni vaikkapa King Crimsonin ensimmäistä levyä kuvaamaan ei parempaa sanaa olekaan, ja se tietty soundi ja fiilis vain saavat itselleni aina saman vaikutelman aikaiseksi. Erityisen hauskaa tällaisen musiikin kuuntelu onkin juuri kuumeessa, kun tuntuu että todellisuus ja houreet ovat muutenkin jo ihan riittävän lähellä yhtä ja samaa mössöä. Tremolo-kitaroilla on tässä yhteydessä suuri merkitys.

Auto meni heilahtamalla katsastuksesta läpi ja kaikki vaikuttaisi muutenkin olevan ihan okei. Rahaa ei ole paljon, mutta on tässä vielä viikon duunikeikkakin edessä. Lisäksi odottelen edelleen, että se YourFirstEuresJob pyörittelisi byrokratiansa läpi ja antaisi meikälle sen 300 euroa, minkä piti olla helposti ja nopeasti lapasessa jo ennen matkaa. Meikästä on vähän hassua, ettei siellä sivuilla voi edes selata eures-paikkoja mistään, ja silti niiden systeemit edellyttää, että jo valmiiksi Eures-firmaksi rekisteröitynyt firma rekisteröityy myös niiden systeemiin erikseen.... Tosi raskasta ja ärsyttävää byrokratiaa. Ja nyt vain odottelen, että se kaikki alkaisi tuottaa jotain tulosta. Veikkaan, että saan odotella vielä jonkin aikaa. Uskon, että melko varmasti ne feidaavat koko homman ja luottavat, ettei siitä tule jälkiseuraamuksia, se on byrokratian yleisin toimintatapa. En varsinaisesti odota kaikkea sitä papereiden pyörittelyä, joka minulla on edessäni muutenkin.. Voisinpa vain pyöriä kodittomana lopun ikääni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti