Ajelin tuossa kevyen 500 kilometrin iltalenkin muuttokuormaa ja ihmisiä eri paikkoihin. Nyt pitäisi nukkua ja huomenna mennä taas Lahteen asuntoja pällistelemään. Tässä on kolmisen päivää aikaa ja silti aika paljon kaikenlaisia kysymysmerkkejä, jos saisi tässä kämpän jo suorilta, voisi kantaa romua vain asunnosta toiseen, mutta näillä näkymin tulee olemaan ainakin jonkinlainen siirtymävaihe Eetun keittiön lattian kautta. Mikäs siinä. Kyllä siihenkin mahtuu. Täällä tyhjässä kämpässä on vähän häiritsevää kirjoittaa, kun näpyttelynkin äänet kaikuvat ja vahvistuvat ihan helvetisti. Kitaran soittelu tuntuu tosin siistiltä. Aloittelin aamuni kuuntelemalla Wolfia ja Son Housea ja Johnsonia ja soittelemalla mukana, se oli pitkästä aikaa melko kivaa. Sitä oppii taas lyhyessä ajassa enemmän, kuin parissa viime vuodessa, kun ottaa vaan asiakseen oppia asioita.
Koitin tänään päästä auton renkaista eroon. Olisin vienyt ne Lahteen häkkivarastoon, mutta siellä olikin yllättäen ihan vieraita romuja, ainakin kahdenkymmenen vuoden pölyssä. Pari jonkun muun auton rengasta, kaksi todella vanhaa tietokoneen näyttöä jostain ysärin alusta, pari auton puskuria ja moccamasterin pahvilaatikko. Kaikin puolin hämärää kampetta siis. Eipä oltu koskaan ennen edes löydetty sitä varastoamme, että sikäli kai aivan sama, mutta nyt meikällä sitten on tuossa auton renkaita, joille pitäisi keksiä joku sijoituspaikka. Kai ne voisi mennä polttamaan johonkin mielenosoitukseen, saa ainakin eeppisyyden uusiin mittoihin nostattavat savupatsaat aikaiseksi.
Nyt taitaa olla parempi nukkua, kun on taas paljon asioita edessä. Sen vaan sanon, etten anna maalliselle tomumajalleni anteeksi, että se raahasi tajuntani Gopaliin vasta viimeisellä Tampereella asumisen viikolla. Jos maailmassa olisi oikeudenmukaisuutta, olisin kantanut kaikki rahani tuonne jo paljon aiemmin. Mutta parempi myöhään, kuin joskus muulloin kai. Nyt on ainakin syy tulla käymään Tampereella silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti