keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Between apartments blues.

Tänään käytiin taas pällistelemässä kämppiä, ja tuntui siltä, että löytyi sellainen, joka olisi melko täydellinen oikeastaan kaiken kannalta. Nyt sitten vaan toivotaan parasta, vaikka tajuttiin tuossa matkalla, että se informaatioliuska, joka piti välittäjälle jättää, lähti matkaan melko vajavaisena, ilman mitään meikän informaatiota tai olosuhdeselvityksiä.  Onneksi ei ainakaan näkynyt paljon muita hakijoita. Pidetään peukkuja itsellemme ja toivotaan parasta. Parhaat puolet olivat ehdottomasti puulattia ja kiviseinät, ei tarvitse kuunnella naapureita ja voi kuvitella olevansa maalla, kun laittaa silmät kiinni ja naristelee lattioita. Tuntui heti melko hyvältä kaikin puolin. Lattiat olivat vähän kylmät, mutta ikkunoita oli pidetty auki tuuletuksen vuoksi, joten sekin oli ihan järkeen käypää. Sitä paitsi löysin tänään myös villasukkani, joten aivan sama joka tapauksessa. Jalka alkaa olla melko väsyksissä kaasun painamisesta, ja nyt on ihan kiva istua vaan paikallaan ja kuunnella Skip Jamesia boksereissa vailla sen suurempia missioita. Huomiselle niitä taas riittää, heti aamusta asti, joten sitä saa ihan rauhassa nauttia tästäkin hetkestä.

Tänään ostin pitkästä aikaa Budapest-karkkeja, ja sain yllätyksekseni huomata, että niistä kysyttiin paperit. Terhi oli vielä kassalla maksamassa ja oli vähän hämmentyneen oloinen. Minulle tuli ensinnäkin yllätyksenä, että Budapesteissä on rommia, se on kuitenkin suurimmaksi osaksi kaakota, joten sen aromin on tavallaan sekoittanut siihenkin, mutta sen lisäksi oli jotenkin absurdia olla siinä tilanteessa karkkien takia. Niitä on kuitenkin ostanut kahdeksan vanhana ihan omin päin, eikä se ole kiinnostanut yhtään ketään, mutta nyt siitä osataan tehdä numero. Vaikka en tupakoi, enkä käytä alkoholia näköjään Budapestejä enemmissä määrin, on silti melko ihmeellistä, miten pitkälle ja millaiseen silmukkaan tämä valtio aikoo päänsä ihan vapaaehtoisesti työntää. Sitä saa sitten lähinnä syyttää itseään, kun tuoli kaatuu alta.

Omista biiseistäkin on tulossa testikasetti tällä viikolla, vaikka ei ihan kauheasti tule omaa musiikkia kuunneltua, niin kai se on autossa pyöräytettävä läpi, ihan siksi, ettei täältä saa mistään C-kasetteja, joihin nauhoitella bluesia. Kaikki omat kasetit on ysärin alusta, joten ne nauhat alkaa olla aika lopussa. Kaipa niitä jostain erikoiskaupoista saa, pitänee ostaa isompi nippu kerrasta. Saa Skip Jamesit, Son Houset ja John Lee Hookerit soimaan autoonkin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti