keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ajatusten purkua.

Tässä maassa on nyt kyllä menossa sellaisia Kokoomuksen backhand -muuveja, ettei niitä voi olla ihan vähän halveksimatta.. Eri asia olisi, jos pelisi olisi jotenkin reilua ja avointa, mutta kun aivan järjestään kaikki tuntuu perustuvan median manipulaatiolle ja propagandalle, vaikkakin myös kriittisiä ääniä sallitaan (toki niiden pitää olla äärimmäisesti yksinkertaistettua populismia, että pointti menee sitten varmasti tyhmemmänkin kalloon.) tiettyyn rajaan asti. Yksi suurimmista asioista on tämä NATO-kysymys. On aivan sama, kuinka monta kertaa Dumasta kaivetaan joku venäläinen arvotantta kertomaan, ettei Venäjää oikeastaan ihan kauheasti kiinnosta, mitä Suomessa tapahtuu, niin ei taida mennä enää päivääkään ilman, että iltapäivälehdet lietsovat kauhua ja terroria kansassa. Ja kun ikäväksemme ilmeisen suuri osa tästä maasta tuota ripulisohjoa tiedonlähteenään käyttää, niin sillä on helvetin iso merkitys. Pääministeri teki eilen jo lainaamassani puheessa selväksi, että Suomi on valinnut "läntiset arvot" ja instituutiot vuonna 1995 ja niiden mukaan nyt mennään (=NATOon.), pois siltä "harmaalta alueelta", jossa Suomi on koko menneisyytensä ollut. Silti on tärkeää pitää hyvät kahdenväliset suhteet Venäjän kanssa, elikkä siis mennä kaikesta huolimatta takaisin sille harmaalle alueelle. En oikeasti usko Suomen kiinnostavan Venäjää yhtään, ennen kuin täältä aletaan heilutella puukkoa. Mutta se on nyt sitten siinä. Kuten Jourgensenin Alkin tietää, Fear is Big Business.


Yksi toinen asia taas on tämä työttömien olojen kiristäminen. Pitkin vuotta on luettu kaiken näköisiä uutisia milloin mistäkin aiheeseen liittyvästä, lähinnä orjatyöhön pakottamisesta ja työkkärin käsittämättömyydestä, josta hallituksen linjauksilla tahdotaan tehdä vielä entistä käsittämättömämpi. Tampereella tulee voimaan provisio-pohjainen järjestelmä, jossa työkkärin työntekijä saa provisiota palkkaan sen mukaan, mitä useampia paikkoja hän osoittaa työttömille. Tämä on todella, TODELLA vaarallinen kehityssuunta. Siitä lupaillaan systeemiä, jossa myös TE-keskuksen työntekijä joutuu jalkautumaan ja tutustumaan paikkaan yhdessä työttömän kanssa, mutta en juuri pidättelisi henkeäni tämän puolen toteutumisen kanssa. Sen sijaan se, mitä tämä motivoiva tukitoimi tulee taas tekemään, on rampauttaminen. Työkkäriltä tulee useampia työhönosoituksia vielä herkemmillä perusteilla (työttömän on vastaanotettava työpaikka 80 kilometrin säteellä kotoaan, mikäli työmatkoihin menee alle kolme tuntia päivässä.), ja kieltäytymisestä seuraa tuttu ja turvallinen karenssi.

Kohta pääsen itse testaamaan tätä systeemiä käytännössä, kun työsopimukseni loppuu ensi tiistaina määräaikaisena. Joulukuulle on tiedossa yksi viikon keikkaduuni, ja tässä välissä ja sen jälkeen saan sitten palata ah niin tuttuihin virastosotiin. Sittenpä nähdään. Työttömistä on tehty poliittisen taistelun ja erilaisten järjestöjen ja aatteen ihmisten keppihevosia. Kaikki ovat aina puhumassa työttömien suulla ja parantamassa heidän asemaansa, mutta aika harvalta työttömältä kuitenkaan kysytään, mitä he ovat itse mieltä, tai mitä he haluaisivat tehdä. Siksipä juuri minäkään en tahdo puhua kenenkään muun puolesta, koska olen niin väsynyt katselemaan sitä, miten ihmiset vain ratsastavat toisilla ihmisillä omiin tarkoitusperiinsä. Olen katsellut tätä asiaa melko monelta puolelta aitaa, ja se ei koskaan ole ihan niin yksioikoinen, kuin mitä mediassa tai internet-ölinässä annetaan ymmärtää. Nyt menen keittelemään päiväkahvit, josko sitä vähän rauhoittuisi. Ihmisten silmille kuseminen vain ottaa aina päähän, etenkin jos se tehdään mielikuvien ja manipulaation kautta. Yksi leveä hymy on joskus parempi ase, kuin miljoona kalashnikovia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti