sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Viikkoon orientoituminen alkaa ruoanlaitolla. N-Y-T NYT.

Tiedoksianto niille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa: duunailen tässä C-kasettia noista omista biiseistä, pääasiassa se on tuo Riitti-levy, sekä pari muuta biisiä sieltä täältä, kesto vähän päälle puoli tuntia. Luultavasti tämä näiden akuuttien rahareikien kautta tulee venähtämään tuonne marraskuulle kuitenkin. Kannet duunailen itse taas, hinnaksi tulee mitä luultavimmin neljä euroa. Siinä menee siis kaikin puolin hetki, mutta työn alla se kuitenkin on. Nyt jos jonkinlainen lähtö on edessä, niin ajattelin saada ne kuitenkin sitä ennen itselleni ja myyntiin. 50 kappaleen painos. Niitä saa myös Cut To Fitin keikoilta. Niitäkin voisi tunkea tähän parille kuulle niin helvetisti, kuin vain jostain saa, seuraava on nyt näillä näkymin Helsingin Oranssilla 19.12. Mutta uskon, että niitä tähän väliin tulee enemmänkin.

Tänään löytyi taas radiosta sellainen ohjelma, että tekee mielikin maksaa Yle-veroa ihan mielellään. Kissankehto, ohjelma, jossa voidaan soittaa Tom Waitsia, Seija Simolaa, Portisheadia ja Dingoa peräkkäin niin, että se vaikuttaa vielä täysin luonnolliselta ja hienolta, katkeamattomalta linjalta. Eikä tunnu kauheasti olevan soittolistojen armoilla. Autolla ajelu on kyllä avartanut näkemystä tämän päivän radiosta, ainakin YLEn kanavista, moneenkin suuntaan. Kaupalliset kanavat nyt ovat samaa mainosten ja pikaruokamusiikin voittokulkua, kuin aina ennenkin. Ei siinä taida mitään uutta olla. Laitoinpa sinne linkkiä omaankin musiikkiin, vaikka en tiedä millä perusteella radioissa musiikkia valitaan ja soitetaan. Viime vuonna nauhoitettiin niitä joululauluja. Yksi niistä oli kuulema soinut Radio Kajauksella. Ei ollut mitään käryä, millä alueella Kajaus edes kuuluu. Kun kesällä sitten ajeltiin pohjoiseen päin, ja nähtiin Kajauksen kuuluvuusaluekyltti, naureskelin, että meikä on melko iso juttu täällä päin. Tietämäni mukaan biisi on soinut siellä siis todistettavasti yhden kerran. Teoston viispennisiä odotellessa.

Eilen pääsin taas pitkästä aikaa soittelemaan sitä vesivahingossa lattialla maannutta rumpusettiäni, nyt kun se on kuivunut, siinä ei tuntunut olevan mitään ongelmaa, lukuunottamatta siis niitä ongelmia, mitä siinä oli ennen vesivahinkoa. Ehkä sen etujalka antaa periksi niin, että koko setti meinaa karata, kun sitä soittaa, mutta se on silti itselle rakas. Ja soi vieläkin niin helvetin upeasti. Vähän pitäisi ehkä viritellä sitä, kun löytää jostain rumpuavaimen. Nyt meni vähän turhan paljon aikaa siihen, että yritin kiintoavaimella ruuvata pedaalin nuijaa paikalleen, ja se vain lenteli pois koko ajan. Huge resonance comes with a price. Siitä setistä en kyllä luovu koskaan. Muutan vaikka sinne bassorumpuun asumaan. 24 -tuumaisessa rummussa on kumminkin melkein pienen yksiön verran tilaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti