torstai 2. lokakuuta 2014

Valinnoista.

Tuossa katselin juuri tämän viikon Docventuresit ja etenkin keskusteluosuuden yksi alkupuolella esitetty homma kiinnitti huomion ja sai minut ajattelemaan enemmän. Nimittäin valinnanvapaus, se miten kaikki tämä vapaus ei ole lisännyt meidän onnellisuuttamme 70-luvun jälkeen. Osaltaan tässä on perää, ja osalle se voi tuntua täydelliseltä paskapuheelta. Miksi? Siksi, että kyse on lähinnä siitä, onko meillä uskallusta ja todellista vapautta tehdä valintoja. Ihmiset nimittävät nopeasti merkittävimmäksi tekijäksi rahan, vaikka ei se välttämättä niin suuri tekijä olisikaan. Se on vain helppo nimetä ensimmäisenä. Siitä on helppo tehdä syntipukki omalle onnettomuudelle. Ja toki se onkin aika kouriintuntuva ja suora vaikuttaja, mikäli koitat improvisoida ruokaa kolmelle lapsellesi yksinhuoltajana, kun tulot ovat juuri sitä luokkaa, että putoat lähes kaikkien tukiverkkojen harmaille alueille, ja lapsilisät menee vuokran maksamiseen. Mutta noin niinkuin muuten.

Kyse on siitä, olemmeko me vapaita tekemään valintoja. Jos emme ole, ne alkavat nopeasti ahdistaa vain enemmän ja enemmän. Ne näyttävät kaikki menetetyiltä mahdollisuuksilta, joita roikotetaan omien silmien edessä. Se pahenee, mikäli vain seuraa vierestä sitä, miten muut ihmiset tekevät omia valintojaan, ja itse seisoo lamaantuneena omiensa edessä. Se ajaa myös sitä suomalaisena perusominaisuutena pidettyä epävarmuutta, joka tosiasiassa on aivan globaali ilmiö, samoin kuin kaikenlainen eskapismi, kateus ja muutkin suomalaisten ylpeydenaiheet sisua myöten, kaikki löydettävissä joka puolelta maailmaa. Muiden valinnat näyttävät aina helpommilta kuin omat. Olen nyt itse omien valintojeni edessä, mutta ajatellaanpa nyt vaikka jonkun muun valintoja. Yksi parhaista ystävistäni voitti juuri sunnuntaina muay thaissa Euroopan Mestaruuden. Helvetisti edelleenkin onnea Juholle. Jollekin voi näyttää tosi helpolta, että tuo nyt vaan käy sitten läpsimässä ihmisiä poskille ja on siinä vähän parempi, kuin ne muut, ja voittaa sitten jonkinlaisen mestaruuden. Siinä ei kuitenkaan ihan näy kaikki ne pienet valinnat, joita on tehty jo 16-vuotiaasta asti, jotka ovat vähän kerrallaan johtaneet siihen oppimiseen ja osaamiseen, jolla hakataan paskat ulos niistä kaikista muista tyypeistä, jotka tahtovat tehdä saman sinulle. Se vaatii itsekuria, sellaista, jota ei minultakaan löydy. Ja se on ihmisessä ihailtavaa. Sen lisäksi, että kyse on yhdestä tämän pallon skarpeimmasta ja parhaasta ihmisestä, noin niinkuin muutenkin.

Raha ei kuitenkaan rajoita kaikkea tekemistä. Minulla ei ole koskaan ollut rahaa, ja se vähä mitä on ollut, on mennyt lyhentämättömänä kahteen asiaan: hengissä pysymiseen ja tämän elämän toteuttamiseen. Se ei ole tullut minulle halvaksi, mutta se on opettanut improvisoimaan ja kiertämään kaikenlaisia kalliita ratkaisuja. Voi mennä studioon ihmettelemään 200 euron päivämaksulla sitä, miten olosuhteet eivät ole yhtään sellaiset, kuin mihin on tottunut, tai voi ostaa 200 euron nauhurin, opetella käyttämään sitä ja miksaamaan itse, ja säästää sen jälkeen kaikki ylimääräiset kustannukset keikkareissujen bensarahoihin tai levyjen painatukseen. Cut To Fit on pyörinyt lähestulkoon aina sosiaalituella, sillä rahalla, mistä meidän on pitänyt elää vuokrien jälkeen. Se on tehnyt musiikistakin bluesia. Ei ehkä tavanomaisinta sorttia, mutta se on opettanut ottamaan rennosti. Siinä soi luottamus siihen, että kun tekee juuri niinkuin uskoo olevan oikein, asiat tulevat johtamaan jonnekin. Asiat tulevat olemaan juuri niinkuin niiden pitää. Se on valinta, ja siitä on pidettävä kiinni, jos tahtoo nähdä pitääkö se paikkaansa. Se voi myös olla aivan hakoteillä. Se mahdollisuus on aina olemassa. Mutta se on se asia, mihin minä uskon, se mitä naureskellaan blastafarismiksi, meidän uskontomme ja maailmankatsomuksemme. Nyt olen valitsemassa mahdollisesti muuton toiseen maahan, mikä tarkoittaa väistämättä joko taukoa, tai etähommia. Olen valmis kumpaan tahansa. Tiedän, ettei tämä ole mikään hetken leimahdus, vaan se tulee olemaan olemassa pitkään. Siitä syystä uskallan luottaakin kaikkeen tähän. Eetuun ja Viliin, tähän merkilliseen yhteyteen joka meillä on. Me olemme valinneet sen itse, ja se on meidän. Sitä ei voi kukaan ottaa meiltä pois, eikä sen edessä mikään mahda mitään. Jos on perkele luvattu, että syödään vuori, niin se tehdään vaikka gramman palasissa.

Päivittelen tumblria tässä vähän kerrallaan, olen päässyt kronologisesti jo jonnekin viime vuoteen asti...

3 kommenttia:

  1. Toivon hartaasti että saat sen paikan :) Maisemanvaihdos tekee aina kummia perspektiiville. Onko matkan rahoitus selkiytynyt? Onnea matkaan hirmuisia määriä jo tässä vaiheessa

    JPR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, otin duunista kottia ja toivon, että rahat kerkiäisi tulla huomenna, kun järkeviä lentolippuja voi saada vielä inhimmillisellä hinnalla. Saapa nähdä kerkeääkö, viikonlopun jälkeen tilanne on taas jo sitten kuitenkin eri. Sitten pitäisi elää loppu kuu ja maksaa marraskuun vuokrakin, mutta ne on sitten sen ajan murheita, kai.

      Poista
  2. Hei lentolipuista tuli mieleen että katso norwegianilta ja vertaa.fi sivustolta, sieltä voi löytyä joitain hyviä!

    VastaaPoista