perjantai 24. lokakuuta 2014

Tie vie.

Edessä on taas viikonloppu Lahdessa. Koska tämä katkaisee muuten hyvän driven ja tiedän, että saan taas pyöritellä peukaloita ja odotella muiden heräämistä jossain vaiheessa, otan kitarat ja muut mukaan. Löysin nimittäin niin hienon vireen, että on pakko kokeilla sillä kaiken näköistä. Kitaroiden vireet ovat mielestäni mielenkiintoinen asia. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät hahmota kitaraa juuri muuten, kuin jonkun oman vireensä kautta. Sen he tuntevatkin kuin omat taskunsa, mutta ovat ehkä useinkin hukassa, jos kitarat ovat eri vireessä. Itse olen tykännyt kokeilla vähän kaiken näköistä, ne ovat erilaisia väripaletteja erilaisiin fiiliksiin. Joka biisille on oma, oikea vireensä, josta se soi helvetin hienosti. Yleensä se on omalla kohdalla F tai G. On hauska kokeilla kaikkia vahingossa löytyneitä epävireitä ja muita kummallisuuksia, ja parasta onkin juuri se,kun kompuroi johonkin puolivahingossa. Tällaisen löysin eilen, koittaessani erilaisia slide-vireitä. Se on C-G-C-G-C-D. Erityisen hienoa siinä on mielestäni juuri tuo yksi D, jolla saa tehtyä hienoja riitasointuja ja melko hyviä melodioita. Jos kieli kestää, voisi koittaa virittää sen vielä vaikka F:ksi ja katsoa, millaista kamaa sillä saa. Tuossa on kuitenkin matalissa kielissä sopivasti julmuutta, keskiäänissä jumittavaa dronea ja ylhäällä sitten ne melodiat. Kiinnostaisi kokeilla tuossa ihan bändin kokoisessa jumituksessa, mutta harmittavan monesti soittajat ovat niissä tietyissä jutuissaan kiinni.

Koitan tässä koko ajan vain pakoilla sitä, että pitää kohta istua ajelemaan taas pari tuntia tuota tietä, jonka matkan ajaisi oikeasti tunnissa. Siihen on vaan laitettu 80 rajoitusta ja peltipurkkia koko matkalle, mistä syystä siinä menee aina ikuisuus. Se on ärsyttävä tie. Mutta sen päässä odottaa treenit ja mahdollisuus päästä huutamaan taas. Sitten näkee melko äkkiä, miten pitkällä tämä orastava flunssa oikein on. Ja migreenilääkkeitä kannattaa varmaan varata kanssa. Pitemmän tauon jälkeen se mesoaminen tuntuu aina ensimmäisenä päässä.

Tänään aloitin aamuni katsomalla sellaista kauheutta, kuin Aasi, Morso ja Mouru. Laatu on vähän huono, mutta sekin vähintään tekee tästä nauhasta jonkinlaisen Ringin kauhuvideota vastaavan teoksen. Lyhyesti siis kyseessä on tarina, jossa delirium-krapulassa heräävän Aasin painajaiset muuttavat hänen luokseen asumaan. Miettikääpä nyt helvettiläinen itse miten ahdistava tilanne!


Ja nyt Lahteen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti