Ruokaa, viskiä ja tilastoja.

Tänään olen ihmetellyt pariakin uutista. Ensinnäkin ja enimmäkseen sitä, miten Aamulehti ja Iltalehti ja ties mitkä päivälehdet uutisoivat jotensakin paljastusskuupin oloisesti Lidlin tuotteiden maksavan täällä enemmän, kuin Saksassa. Kovasti oli yritetty saada Lidlin porukkaa selittämään, että mistä tämä oikein johtuu, kun suomalaisia kustaan tällä tavalla hinnoissa silmään. Kahden täysin eri maan (maantieteellisesti ja taloudellisesti täysin eri asemassa olevien paikkojen) vertailu ei ole mitenkään relevanttia. Jos tahtoo sellaisesta pöyristyä, voi ajaa vaikka Viroon Spariin tai Ruotsiin aivan sama mihin ruokakauppaan, ja silti olla samalla tavalla ihmeissään siitä, miten ruoka ei olekaan aivan helvetin kallista, ja taskurahallakin voi saada mahansa täyteen. Jos tahtoo saada tästä jonkun uutisen, voisi verrata näitä hintoja Sodoman ja Komorran (eli siis S- ja K-ketjujen) hintoihin, ja tyrmistyä siitä, että suomalaista kuluttajaa on tämän duopolin varjolla kustu silmään ainakin edellisestä lamasta asti, luultavasti vielä paljon kauemminkin. Huomasitte ehkä myös vanhatestamentillisin painotuksen. Mielestäni lehtien mielipidekirjoituksista kaikkein parhaita ovat ne, jotka sisältävät jonkun vanhatestamentillisen paatoksen elementin. Esimerkiksi tänään yleisönosastolla moukaroitiin konkaripoliitikkoja jotakuinkin seuraavasti: "--Näitä konkaripoliitikkoja ei kaivata. Lootin vaimon tavoin he katsovat taakseen ja jähmettyvät suolapatsaiksi! Näistä poliitikoista suomalaiset maksavat sitten kalliin suolaveron." Päätin lisätä tätä vanhan vihan jumalan raivoa myös omaan ulosantiini, koska siinä on painoa! Siinä on tulikivenkatkua, tulta ja tappuraa, hampaiden kiristelyä, neljä tuhatta vuotta synnin painoa ja häpeää. Lisäämällä vanhatestamentillisiä ilmaisuja ulosantiisi teet mistä tahansa asiasta painavan ja raskaan. Miinuksena ainoastaan vahva uskis-leima, mutta voit välttää sitä, kun jätät Raamatun jakeet ja kohdat ja säkeet merkitsemättä sitaatistasi.

Toisekseen hämmennyin vähän tästä suuresta viskisekoilusta. Vaikka suomalaisten suhde alkoholiin on suoraan sanottuna aivan helvetin asennevammainen, on silti jotenkin hämmentävää lähteä rajoittamaan sanoja ja kieltä yksityisten ihmisten suusta siltä pohjalta, että jos ihmiset puhuvat mitä sattuu (eli siis "mainostavat") se lisä väistämättä lasten alkoholin käyttöä. Sanoisin, että tällä vuosien kokemuksella suomalainen löytää Karhunsa kaupan hyllystä, oli siitä mainosta tai ei. Ongelma ei ole siinä, vaikka sitä kuinka tutkimukset sanoisivat. Ongelma on siinä, mitä sillä alkoholilla tehdään siinä vaiheessa, kun se saadaan kaupasta kotiin. Lapset ja nuoret näkevät alkoholinkäytön olevan niitä ainoita harvoja tabuja, aikuisten maailmaan kuuluvia asioita, koska aikuiset tekevät alkoholistaan (ja usein ikävästi myös alkoholismistaan) niin perkeleellisen numeron. Tästä syystä nuoressa mielessä kihisee ajatus siitä, että koska tämä kuuluu aikuisten maailmaan, minusta tulee aikuinen nopeammin, jos sukellan siihen maailmaan tämän kautta. Tästä samasta kumpuaa myös, kuten olen aiemminkin sanonut, aikuisten paheksuen katsoma nuorison energiajuomakulttuuri. Se on vain aikuisten alkoholikäyttäytymisen kuivaharjoittelua, eikä juuri mitään muuta. Niin kauan, kuin aikuiset näyttävät roolimallin viikonloppukännäämisestä osana ehjää ja tervettä aikuisuutta, nuoret tulevat keksimään tapoja harjoitella sitä. Ei siinä mitkään säädökset tai vartiointi auta, kun vika on vain ja ainoastaan korvien välissä.

Lisäksi on mielestäni tekopyhää ruveta tekemään jotain tällaista jakoa kansanterveyden nimissä, jos mäkkärit ja muut saavat kuitenkin jatkaa nuorisolle kohdennettua mainostamistaan. Ne tuotteet eivät ole edes laittomia tai rajoitettuja, vaikka joka viides suomalainen alkaa olla lihava, lasten ja nuorten liikalihavuus on lisääntynyt huomattavan paljon enemmän, kuin lasten ja nuorten alkoholin käyttö, joka on kääntynyt laskuun viime vuosien aikana aivan luonnollisista syistä (laman lapsilla tuppaa olemaan melko paljon paskoja muistoja alkoholiin liittyen.). Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisimpiä kuolinsyitä ja suomalaiset ovat pohjoismaalaisista lihavimpia. Ihan vain, jos tässä nyt tahtoo näistä asioista myllyttää. Itseäni ei maalla kasvaneena niin suoranaisesti edes kiinnosta, hyvä ruoka on hyvää ruokaa, ja kohtuus on ihan jokaisen itse opeteltavissa oleva taito.

"Mutta tutkimus sanoi niin!". Niin. Tutkimus sanoo myös, että koska jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien lisääntyminen sattuu samaan ajankohtaan, näiden kahden asian välillä täytyy olla korrelaatio. On eri asia käyttää järkeään, tehdä havaintoja, keskustella ihmisten kanssa, kuunnella asiantuntijoita ja pohtia mahdollisia ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin, kuin teettää joku tutkimus, laittaa se tilastoon ja tehdä päätökset tämän tilaston pohjalta. Tilastot ovat käteviä, kun vastaukset ovat binäärisiä, joko kyllä tai ei. Tilastot ovat käteviä, kun tutkitaan ja mitataan asioita. Mutta heti, kun yhtälöön lisätään ihminen, tuo tilastoinnin kvanttihiukkanen, joka voi olla yhtäaikaa kyllä ja ei, siellä ja täällä, uhri ja syyllinen, tilastointi muuttuu lähinnä vahingolliseksi. Etenkin, kun tehdään määrällistä tilastointia laadullisen tilastoinnin yli, kuten kaikilla sosiaalialoilla esimerkiksi tehdään. Sellainen johtaa kiireeseen, hutilointiin ja siihen, että erityisesti huonompiosaisten yksilöiden kohdalla tullaan aina jyräämään yli massojen ehdoilla. Ja tälläkin puolella yhteiskuntaa tämä tilanne ei koskaan voi johtaa mihinkään hyvään. Koska yhteiskunnan kannalta kaikkein kalleimmaksi tulevat aina huonompiosaiset yksilöt, eivät hyvinvoivat massat. Yksi turhautunut teini voi maksaa sosiaalihuollon kulujen lisäksi kahdeksan rikottua bussipysäkkiä, kymmeniä harmaaksi maalattavia seiniä, rikottua omaisuutta ja oikeusprosessien aiheuttamia kuluja, pahoinpitelyistä ja muusta vastaavasta puhumattakaan. Ja kun katson tässä voimattomana vierestä, miten tässä valtiossa astutaan toisella jalalla samaan karhunrautaan, joka vasta saatiin irti toisesta jalasta, en voi tuntea mitenkään ihan pohjattomia määriä sääliä tai ymmärrystä ihan vain sulaa tyhmyyttä kohtaan.