torstai 23. lokakuuta 2014

Kitarakauppahommia.

Lievä migreeni vavahdutteli tajuntaani jo heräämisestä asti. Pitäisi käydä ostamassa kitaraan kielet, ja olisi sinne keskustaan kai joku miljoona muutakin asiaa, mutta kun en osaa ajaa sinne minnekään parkkiin, eikä minulla ole olemassakaan käteistä, jolla maksaa parkkimaksujakaan, joten minkäs teet. Tässähän pyörin nyt sitten.  Rahatilanteeseenkin on tulossa lievää parannusta, tuo tuki-asia näyttää vihdoin selviävän edes jotenkin päin, vaikkakin tajusin juuri täyttäneeni yhden lapun väärin kiireessä. Voin kuvitella, että siellä toimistossa se jätkä levittelee käsiään, että onko tämä jätkä ihan uuvatti, kun ei sille mene mikään viesti perille. Mutta kun kiireessä lukee byrokraattista kiertelyä, on vähän vaikea välistä kaivaa sitä ydintä viestistä. Sittenhän täyttelen sen uudestaan. Myös yhdestä Cut To Fitin keikasta tulee vähän rahaa, kun ei tajuttu laskuttaa sitä aikaisemmin, otan sen sitten vaan liksana. Eipä meikän verorajat taida vielä näillä tuloilla paukkua.

Sattuu päähän. Viimeyönä löysin myös vihdoin ja viimein pienikoppaisen akustisen halvalla, 60 euroa on sellainen summa, jonka olen valmis laittamaan oikeaan kitaraan vaikka nälkäkuoleman uhalla. Ja on sitä joskus tullut laitettua kyllä paljon enemmänkin. Tuleehan se palkkakin kuitenkin kohta, että ei tässä juurikaan tarvitse kärvistellä, vaikka siitä puolet menikin jo reissuun, mutta iisi kam iisi kou. Luotan siihen, että asiat järjestyvät, ja saan ainakin kohta soitella nälkäisenä sitten kitaraa. Toki täytyy sanoa, että tässä vaiheessa vaiheessa vähän pinnallisetkin asiat pääsivät vaikuttamaan ostopäätökseen:
Nyt sitten elän irrationaalisessa pelossa siitä,että tämä on juuri mennyt nenän edestä. Tuollainen pienempikoppainen on jo pitemmän aikaa ollut haaveena ihan vain jo käytännöllisyytensä, mutta myös soundinsa vuoksi. Vähemmän soivaa puuta tarkoittaa bluesimpaa soundia. Vaikka tuo Charvel onkin melko ainutlaatuinen kapistus ainakin soittamieni ja omistamieni kitaroiden keskuudessa, on se mielestäni selkeästi omimmillaan sellaisessa musassa, jonka miellän päässäni "Starvation Army Band"-musiikiksi. Sellaista, mikä kulkee enemmän lunastussointujen ja melodioiden ehdoilla. Kai nämäkin ovat lähinnä mielikuva-asioita joidenkin mielestä, mutta kun luodaan mielen kuvia, mielikuvilla alkaakin olla yllättävän paljon väliä.

Sattuu edelleen päähän. Nyt juon vähän lisää kahvia, ja sitten alan miettiä kerkeäisinkö käydä keskustassa ennen kello kahden velvoitteita. Musiikkiakin alkaa putoilla ulos taas melko hyvää tahtia, eilen tein jo pari biisiä ja tänään teen ehkä muutamia lisää..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti