Olin reippaana poikana kuuden pintaan Lahdessa, mutta eihän tuolla mitään tapahtunut niin aikaisin. Kävin hakemassa itselleni vatsanpuruja Hesburgerista ja istuin Torven eteen odottelemaan. Roudaukset itsessään oli nopeasti hoidettu, kun käytettiin talon rumpuja ja muita, kaikki oli jo valmiina lavalla. Mustan Ristin/Kujanjuoksun Leo oli asentamassa, haahuilemassa ja miksailemassa, joten mikäs siinä niin hyvän jätkän kanssa paskaa jauhaessa. Kaikki sujui nopeasti ja helposti, tehtiin ensimmäinen soundcheck, vaikka se onkin aina vähän hassua, kun ei meidän soundi yleensä vastaa mitään muuta bändiä koko iltana. Mutta saatiinpa tehtyä sellainenkin välillä. Sitten tehtiin kuitenkin uusi, kun Tomppa kävi kainosti kyselemässä, josko saisi väännellä namiskat meille.
Oltiin selvinpäin ja vähän väsyneitä, niin ei kauheasti ollut asiaa kaikille ympäri päissään oleville. Naureskeltiin lähinnä keskenämme ja Bastinadon kanssa. Siinä on kyllä hieno bändi, joka tekee musiikkiansa oikealla asenteella. Tullaan paikalle ajoissa ja ollaan siellä keikallakin vielä soittokunnossa. Toki tämä on taas nyrpistelevän absolutistin puhetta niille, jotka tykkäävät larpata rokkitähteä ja olla vaan vitun sekaisin koko ajan, mutta on turha miettiä, miksei keikalla kukaan lämpiä, jos ei itsekään kunnioita musiikkiaan niin paljon, että keskittyisi siihen. Koska itseäni ei kiinnosta näissä jutuissa juuri muu, kuin hyvä musiikki, katselen ilolla aina niitä yhtyeitä, jotka oikeasti rakastavat ja kunnioittavat sitä mitä ovat tekemässä. Kun näkee satoja keikkoja vuodessa, sen oppii kyllä erottamaan. Kaikki on vähän terävämpää, kaikki toimii. Koska kaikki ovat oikeasti siinä hetkessä, eikä missään muualla. Toki sitä saa humalassa soittaa, tai pilvessä tai vaikka pireissä, se on minulle aivan se ja sama. Kyse on siitä, missä se paino on. Oletko vain helvetin sekaisin, vai oletko soittamassa, ja siinä sivussa pikkaisen sekaisin. Siinäkin on nähnyt niin monta eri variaatiota, että tietää absoluuttien olevan hukassa. On niitäkin ihmisiä, jotka ovat aina ihan helvetin sekaisin, mutta tekevät niin hyvää musiikkia, ettei sille vain mahda mitään. Mutta ne ihmiset ovat erittäin harvassa, ja heilläkin on silti pääpaino nimenomaan musiikissa kaiken sen alla. Jos ei ole tulta, ei ole mitään mitä sammuttaakaan. Ja jos on tuli, ei sitä voi sammuttaa. Tai jotain.
Keikka meni kaikinpuolin kivasti, soiteltiin Black Sabbathin Iron Mania, kun yksi kaveri ei olisi suostunut muuten tulemaan keikalle. Ja se kuulosti niin vitun hyvältä, että voi olla että soitellaan sitä jatkossakin. Se toimi kaiken sen keskellä, ja jyräsi ihan kyrpänä. Nyt lähden siirtämään autoa, ennen kuin Lahden yli-innokkaat Parkki-Petterit kääntävät minulle siitä laskun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti