Henry Ford

Katselin tuossa ensin Yle Areenasta Henry Ford-dokkaria. Olin aloittanut saman dokumentin jo joskus aiemmin Netflixistä, ja kun tämä suomennettu oli kerta jaettu kahteen osaan, joista toinen tulee vasta ensi viikolla, niin katsoin sen sitten sieltä. Henry Ford on juuri niitä maailmanpilaajia, joiden pään sisään pääseminen on omalla tavallaan todella kiehtovaa. Jos pitäisi kaivaa viime vuosisataan eniten vaikuttaneet ihmiset, niin kaksi kaikkeen eniten vaikuttanutta ovat ehdottomasti Henry Ford ja Sigmund Freud. Kirjoitin joskus aiemmin jo Freudin vaikutuksesta kaikkeen mainontaan ja kuluttaja-keskeisen maailman syntyyn, Henry Ford taas oli se ihminen, joka hoiti kaiken teknisen järjestelyn, jotta massoille voitiin tuottaa kulutushyödykkeitä nopeammin ja helpommin.

Siitä huolimatta suurin muutos, jonka hän toi oli ihmisen henkinen alistaminen hihnan jatkeeksi. Aluksi oli vaikea saada porukkaa pysymään töissä liukuhihnalla, jolla yksitoikkoinen ja toistuva työ vaikutti kaikista epäinhimmilliseltä ja halventavalta, pelkältä koneen korvikkeena olemiselta. Sitten Ford lyhensi työpäivän mittaa yhdeksästä kahdeksaan tuntiin ja länttäsi päiväpalkaksi 5 dollaria, eikä työvoimasta ollut enää pulaa, ja palkka riitti pitämään ihmiset koneen palasina. Ja juuri tuo kehitys luultavasti polkaisi käyntiin sen suuren urbaanin ahdistuksen, joka tänäkin päivänä vaivaa etenkin tehdastyöläisiä. En usko, että kenellekään tekee hyvää tajuta, että tekee jotain täysin epäinhimmillistä ja itsensä vastaista työtä vain siksi, että se on teknisesti helppoa, ja siitä maksetaan hyvin. En usko, että on ihmistä, jota tällainen työ ei aja jonkinlaisiin pohdintoihin sanan "huora" merkityksistä. Enkä usko, että ajatus siitä, että menee siitä mistä aita on matalin on kenellekään kauhean palkitseva.

Ford oli myös ihan normaali vanha kärttyinen ukkeli, joka syytti juutalaisia kaikesta ja puuhasteli mieluiten koneitten kanssa. Ristiriidat tulevatkin mielenkiintoisesti juuri siitä, että vaikka hän oli monella tavalla julkisuuskuvaansa manipuloiva, kontrollifriikki kapitalistinilkki, hän halveksi rikkaita kapitalistinilkkejä yli kaiken ja piti itseään ihan tavallisena jätkänä, ja monella tapaa olikin sitä. Ainakin hän oli paska isä, kuten niin monet tavalliset jätkät. Poikansa kuolemaan asti hän väheksyi ja halvensi tätä, aivan kuten kuka tahansa tavallinen isä. Sekin laittoi miettimään sitä, että olisiko minusta mahdollista tulla samanlainen, jos oma jälkeläiseni ei joskus sitten mahdollisesti olisikaan sellainen, kuin kuvittelisin hänen olevan? En tiedä, en usko. Saisi se aika viinaan menevä kokoomuslisko olla, ennen kuin minulla alkaisi olla vaikea sulattaa sitä. Sitä on kuitenkin kasvanut sellaisessa kuristusotteessa, että on oppinut arvostamaan erilaisuutta, kun sille ei meinannut aina oikein löytyä omassa kasvatuksessa tilaa. Sitten sitä vaan luultavasti singahtaa sinne toiseen ääripäähän ja vapaaseen kasvatukseen. Ehkä sitä on vielä liian aikaista miettiä.

Monessa kohtaa Fordista tuli taas mieleen There Will Be Bloodin Daniel Plainview, sekä hänen vinksahtanut käsityksensä moraalista ja suhteesta poikaansa. Mitä luultavimmin Ford onkin toiminut vahvana vaikuttimena tuota hahmoa miettiessä, koska hän on jotenkin samalla armottomalla tavalla sekaisin. Laitoin Fordin myös seuraavan levyn kansiin, kuten Freudinkin. He molemmat ovat vastuussa siitä maailmasta, jossa me nyt elämme, heidän työnsä ovat ne keskeiset siemenet, jotka kylvivät  ihmisiin kaiken tämän urbaanin ahdistuksen, syyllisyyden ja häpeän, joita itsekin saan joka päivä sitten korjailla. He rakensivat tämän maailman, ja minä yritän purkaa sen. Ajaa rehellisyyden ja inhimmillisyyden, avoimuuden ja empatian ihmisiin vaikka yksi kerrallaan. "Suurella paatoksella, tunteella ja raivolla, tehdään myös aito, täyteläinen juhlamokka..."