perjantai 8. elokuuta 2014

Vihan ja äkkipikaisuuden hallintaan.

Hesari jakaa ihan hyviä elämänohjeita vihanhallinnasta. Lisäksi syventäisin noita kyllä myös sillä, että ihminen opettelee tuntemaan itsensä ja mahdolliset liipaisimensa kaikin puolin jo hyvissä ajoin, jolloin äkillisetkään raivokohtaukset eivät tule mitenkään päin yllätyksinä. Jos tietää, että vaikkapa tietynlaiset ihmiset alentavat kynnystä mesota, on syytä ottaa hieman välimatkaa tällaisia ihmisiä kohdatessa. Kaikkien kanssa ei ole pakko tulla toimeen, mutta tässäkään asiassa ei kannata sulkeutua vain omaan kuplaansa, vaan pitää mielensä avoinna ja tarkkailla. Kaikissa ihmisissä on kuitenkin kaikenlaisia ominaisuuksia vähän erilaisissa suhteissa. Karkeasti sanottuna, ihmiset ovat maljoja. Kaikissa saattaa olla vähän kusta, mutta joissakin on niin paljon mehua, ettei pieni kusen vivahde sivumakunakaan haittaa.

Vihan tunne kannattaa oppia tunnistamaan sinä minä se on. Kun käy koko tilanteen muutaman kerran läpi, todella keskittyen siihen, kaikkiin niihin muutoksiin, joita kehossa ja mielessä tapahtuu, pystyy sen suurimman kohtauksen alkupyrähdyksen jälkeen muuntamaan melko nopeasti joksikin hyödylliseksi energiaksi, jolla voi vaikka keskittyä rauhoittelemaan kaikkia osallistuvia osapuolia. Monesti ihminen konfliktitilanteeseen joutuessaan vain yrittää päästä siitä mahdollisimman nopeasti, jolloin se jää vain selvittämättä. Silloin koko tilanne jää roikkumaan ihmisen tai yhteisön ylle,ikään kuin täyttäisi huonetta kaasulla ja odottelisi ensimmäistä mahdollista kipinää. Tästä syystä tilanteet kuuluu selvittää mahdollisimman nopeasti paikan päällä ja pyrkiä tekemään selväksi, että tämä on nyt tässä.

Kannattaa myös kehitellä jotain sellaisia kanavia itselleen, joihin pääsee purkamaan aggressiota lisäämättä itse aggressiota. Tällaista ei ole minkäänlainen väkivaltainen harrastaminen, koska, kuten sanottua, se vain lisää väkivaltaista käytöstä. Tutkimusten mukaan ihminen, joka kantaa asetta on herkemmin olettamassa, että myös kaikilla muilla on ase, jolloin ollaan valmiimpia myös puolustautumaan "vähän etukäteen". Mitä äärimmäisempiä aineksia omaan arkeen ja ajatteluun tulee, sitä normaalimpana niitä pitää, ja sitten vähitellen käsityksen siitä, mikä nyt noin yleisesti on normaalia. Joku sanoi sen mielestäni loistavasti, että jos kannat vasaraa, niin totta kai kaikki alkaa näyttää nauloilta. Oma ehdotukseni aggressiota ja energiaa imevään tekemiseen ovat grindcoren soittaminen, seksi, yleispätevät kotityöt kuten lumityöt ja halkojen hakkaaminen (kunhan jälkimmäisen tekee kaukana riitapukarista). Nuo hommat ovat sellaisia, että ne eivät ruoki aggressioita, mutta kuluttavat vihaa ja tuottavat mielihyvää. Toisaalta seksin kohdalla raja voi olla häilyvämpi, riippuen vähän siitä mistä kukakin tykkää.

Edelleen, itsetuntemus on nähdäkseni avain kaikkeen. Kun kartoittaa oman päänuppinsa riittävän hyvin, myös mahdollisimman paljon alitajunnan puolelta, tapahtuu väistämättä jonkinlaista tajunnan laajentumista, ymmärrystä omasta suhteesta muihin ihmisiin, jonkinlaista kontekstintajua. Kun tämä ominaisuus kehittyy, kynnys satuttaa muita kanssakuolevaisia nousee huomattavan paljon korkeammalle, minkä myötä myös pitkäjänteisyys toisten ihmisten tunnekuohuja kohtaan kasvaa, kun ymmärtää miten pienistä jotkut vastaavat reaktiot voivat olla itselläkin kiinni. Tajuaa, että jokaisella on ne omat heikot kohtansa ja sokeapisteensä, eikä niille voi mitään muuta, kuin yrittää harjoittaa kaikkia edellä olevia asioita. Viha sinällään ei ole mitään sellaista, mistä pitäisi päästä kokonaan eroon, se on jotakin sellaista, mikä voidaan kanavoida työntövoimaksi tai taiteeksi, aivan siinä missä kaikki muukin ihmisnupin sisäinen ydinpolttoaine.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti