sunnuntai 3. elokuuta 2014

Sunnuntain Spiraalissa

Piirtelin taas Pahoinvoinnin Spiraaleja, katselin dokumentteja avaruusolennoista ja omia traumojaan kieltävistä ja mieluummin ufoja syyttelevistä ihmisistä. On mielestäni vähän surullista, minkälaiseen mentaaliakrobatiaan ihmismieli on valmis, jos toiseen kuppiin laitetaan häpeä. Yksikin mies sai lääkärin lausunnon heti tapauksen jälkeen, että hänet on raiskattu, ja hän näkee asian niin, että avaruudesta tuli olentoja, jotka asensivat hänen perseeseensä jotain. Jotenkin tuollainen vain huutaa defenssiä, projisointia ja psyykeen suojelua. Muutenkin katson tuollaisia dokumentteja vain nimenomaan tästä näkökulmasta, ihmismielen erilaisten toimintamekanismien kautta. Milloin sitä ollaan hävittämässä juutalaisia joukkotaudin vallassa, milloin vain seurataan jotain näennäisen harmitonta lahkojohtajaa, kaikki tällaiset ilmiöt ovat minusta kiinnostavia juuri siksi, että ne ovat ihmisten välisiä sosiaalisia ilmiöitä. Ehkä juuri tämän kiinnostukseni takia olen tuntenut oloni aina vähän ulkopuoliseksi täällä. Kun huomaa kommunikoivansa monien ihmistenkin kanssa lähinnä siksi, että voi observoida heidän toimintaansa erilaisissa tilanteissa. Mutta se on kaupungissa asumisen harvoja hyviä puolia: tällaista tutkimusalustaa on olemassa loputtomasti. Lahdessa yksi hauskimpia asioita oli istua Public Cornerin terassilla eskalaatiolauantaisin ja vain katsella ihmisiä. Se oli kuin shakkia, jossa näet joidenkin yksilöiden seuraavat siirrot jo helvetin kaukaa, tiedät ketkä alkavat riidellä keskenään kohdatessaan, se tuntui siltä kuin olisi johtanut sinfoniaorkesteria onnistuneen esityksen päätökseen, vaikka todellisuudessa tahtipuikko ei ollutkaan sinulla. Okei, se oli enemmän, kuin olisit kapellimestarina katsonut jonkun kollegan vievän esityksen päätökseen, osaat ihailla sitä hienovaraista ammattitaitoa, joka tällä oletetulla kaaoksella tässä kaikessa oikein on.

Täällä Tampereella olen keskittynyt lähinnä salakuuntelemaan ihmisten keskusteluja bussissa. Monesti en edes kuuntele musiikkia, istun vain luurit päässä kuuntelemassa puhetta, äänen painoja ja keskustelujen kulkuja. Ne asiat eivät varsinaisesti kiinnosta minua mitenkään päin, vain ne tavat, joilla ihmiset vaikuttavat toisiinsa keskustellessaan. Niistä saa toisaalta helvetisti polttoainetta vaikkapa novellien kirjoittamiseen tai jonkinlaisen dialogin hahmotteluun. Kerran nauroin itsekseni, kun muuten tyhjässä bussissa itselleen vieraaseen paikkaan menossa olleet aikuisopiskelijat viittasivat minuun sanoen, "ei toikaan mitään kuule, kun se vaan istuu kuulokkeet päässä ja toljottaa ikkunasta ulos." Niin. Kaikki ihmisten ylläpitämät vaikutelmat eivät ihan aina ole sitä, miltä näyttävät, mutta en rikkonut heidän kuvitelmiaan suotta. Vaikka mieli teki vähän näpäyttää.

Tänään on ollut taas lievää sunnuntaiahdistusta ilmassa, tuntuu ettei tähän nahkaan taas meinaa oikein mahtua mitenkään päin ja pitää koko ajan tehdä jotain, ja silti huomaa suuren osan ajasta menevän ihan vain paikallaan istumiseen ja tyhjän toimittamiseen. On sitä sentään saanut piirrettyäkin vähän, kirjoittaminen on tuntunut siltä, että koko ajan olisi pitänyt tarttua siihen, muttei oikein tiedä miten päin asioita lähtisi kuljettamaan eteenpäin. Silloin ne tavallisesti parhaiten lähtevät kulkemaankin. Aivan kuten piirrustustenkin kanssa. Kaikki on vain virheitä, improvisaatiota, virheitä ja niiden avaamia ja sulkemia ovia. Jotkut virheet ovat hyviä, jotkut huonompia, mutta kaikki täytyy pystyä käyttämään jotenkin päin hyödyksi. Uskon, että se on tehnyt paljon myös ongelmanratkaisukyvyilleni. Olen huomannut, että siinä touhussa olen ihan välttävä. Ongelma vain on usein se, että sitten kun näen miten palikat loksahtavat täydellisesti paikalleen pienen pohtimisen jälkeen, tekee mieli toteuttaa se heti, näyttää muille osapuolille käytännössä miten se homma oikein toimii, ettei kukaan säädä siinä välissä mitään ylimääräistä ja mahdollisesti pilaa sitä. Toki on aina tervetullutta, jos joku esittelee ongelmista puolia, joita en ole tullut ajatelleeksi, koska se on ensinnäkin erittäin todennäköistä. Sitten sitä voi pysähtyä hienosäätämään suunnitelmaa, mutta sitten kun kaikki on valmista, hommat on parempi hoitaa pois alta heti, kun on niille sopiva flow. Siksi täällä kämpässäkin on juuri nyt vähän sotkuista, kun ei ole vielä oikein ollut sille siivoukselle sopivaa flowta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti