perjantai 15. elokuuta 2014

Sledgehogin levy ja viikonlopun keikat.



Tässäpä on Sledgehogin ensimmäinen levy Burning Down, jonka voi streamata kokonaan tai ladata eurolla. Kansi ei ole sama, joka tulee jossain välissä olemaan CD-versiossa, vaan eilen hätäisesti duunattu. Onhan tuo meininki kaikin puolin perusasioiden äärellä, mutta en minä tässäkään bändissä olisi näin kauaa viihtynyt, jos ei siinä olisi jotain sellaista, mikä itselle toimii. Jokin epämääräinen Iron Maidenin ja Black Flagin risteytymäfiilis, vaikka en Iron Maidenista itsestään ole koskaan lämmennyt. Tämä on ehkä vähän enemmän sitä, mitä toisaalta tahdoin Mustaan Ristiin tuoda laulujen kanssa, mutta siinä se ei vain toiminut yhtään, koska se alkoi kuulostaa suomeksi vedettynä heti Klamydialta. Itseasiassa mietin aluksi, että tässäkin olisi voinut koittaa suomea, mutta kuulin jonkun toisen laulajan kanssa tehdyn demon Empty Smilesista onneksi ennen ensimmäisiä treenejä ja tajusin, että Klamydiaksihan se sitten menisikin. Se johtuu aivan tasan suomen kielen rytmisistä ominaisuuksista, englannissa on enemmän lyhyitä sanoja, joita voi tykitellä takapotkuille ja muuta, sen sovittaminen on paljon helpompaa. Suomi taas toimii grindcoressa siinä mielessä paremmin, että se kama on niin paljon nopeampaa. Välineet tehtävän mukaan, siis.

Kuten ehkä huomaa, tälläkin levyllä on paljon palamista. Se on vain niin täydellinen analogia kaikelle sille, mitä luominen minulle on, se on aina vanhan polttamista ja jonkin uuden asian kasvamista tuhkasta. Siinä poltetaan paskoja fiiliksiä, aggressioita, ei-toivottuja osia itsestä, kaikkea sitä ylimääräistä energiaa, jonka voisi toki laittaa myös yhteiskunnan romuttamiseen, jos ei pääasiassa työskentelisi sillä alalla, josta sitä rahaa otetaan aina ensimmäisenä pois. Eli siinäkin ampuisi vain itseään jalkaan, lopulta.

Tänään tuossa vähän päivästä soitellessani tuli sellainen fiilis, että nyt pitäisi päästä soittamaan jotakin ihan bändikämppävolyymilla, jotain noita omia vänkyräsointuja täysillä bassokaapin läpi, niin että koko elimistö resonoi sen ääniseinän kanssa, niin että tuntee päässä ja sielussa sen riitasoinnun voiman, se on vain jotain niin helvetin hienoa. Tekisi melkein mieli ottaa nauhoitusromut mukaan sitä varten, jos vaikka Cut To Fitin treenien jälkeen tahtoisi jäädä jätkät vähän avittamaan niissä hommissa, mutta tiedän, etteivät ne kuitenkaan malta, niin ei varmaan maksa vaivaa roudailla särkyvää romua ja mikkiläjää repussa koko viikonloppua. Huomisesta ei ole vielä selvinnyt juuri muuta, kuin että saadaan lainata kamoja ja kolmelta pitää olla Turussa, joten turkulaiset, tarkkailkaa huomenna puistojanne. Siellä saattaa olla mesoavia krustihippejä. Ja illalla niitä on ainakin Klubilla. Jänskättää jo vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti