maanantai 18. elokuuta 2014

Päässä kiertää ja vinkuu. Sielussa resonoi.

Kyllä se vaan on niin, että pienen tauon jälkeen Neurosis saa kaiken taas näyttämään jotenkin isommalta, raskaammalta ja kauniimmalta. Kuuntelin Honor Found in Decayta duunimatkoilla ja trippailin muistojeni Walesissa, luonto tuntui tukevan tätä taas oikein hyvin, kun kaikkialla oli sateista ja vihreää. Pihlajan oranssit marjat loistavat psykedeelisen kirkkaina harmaita runkoja vasten ja kaikki tuntuu olevan vielä ihan siistiä. Tämä vaihe on mielestäni vielä kaunis, ennenkuin kaikki muuttuu vain kellertävän harmaaksi mössöksi, jota kestää sitten kevääseen asti. Se on rasittavaa, mutta kylläpä siihenkin aina oikea musiikki jostain löytyy. Nyt soi Fuck The Factsin tyyppien Merdarahta. Luultavasti siksi, että juuri nyt olisi helvetin kovat halut päästä itse nauhoittelemaan jotain vastaavaa, ja sitä sitten kuuntelee mielellään muiden kampetta jonain vertaistukena, kun ei vielä pääse. Sitä paitsi meikä on aina tykännyt Toponin noisehommista kanssa. Vähän tiedustelen, josko pääsisin jonnekin treenikselle tästä joskus nauhoittelemaan itsekseni jotain, niin saisi vähän treenailla taas miksailua ja huutamista ja muuta sellaista. Pitäisi vaan löytää paikka, jossa olisi mikkejä, mahdollisuus nauhoittaa yöllä ja kitara- ja bassoromuja lainaksi. Ei kauhean helppoa, etenkään ventovieraiden kautta, mutta voisi tässä ehkä ainakin yksi tai kaksi mahdollisuutta olla.  Suap nähdä. Yksinään nämä hommat on kuitenkin luultavasti taas tehtävä, vaikka itselle helpointa olisikin soittaa jonkun muun kanssa. Mutta on sitä tullut yksinäänkin soiteltua niin paljon, että osaan soittaa myös itseni kanssa.

Eiköhän tämäkin viikko tästä taas pyörähdä käyntiin, vaikka aamusta tuntuikin siltä, että sade laskee motivaatiota melko reippaasti. Asiat lähtevät tavallisesti kuitenkin pyörimään ihan omalla painollaan, kun vaan tuuppaa ne ensin alamäkeen. Tuntuu, että lukeminen nappaa nyt vähemmän, soitto enemmän, mutta tuossa olisi vielä pari Beckettiä kesken, ne ajattelin kyllä lukea vielä ennen lainojen umpeutumista joskus kuun lopussa. Lukeminenkin vain on vähän kausittaista hommaa, sitten se into loppuu seinään ja sitä saa miettiä, mikä se seuraava kiinnostava asia oikein on. Sitten pitää taas kokeilla vähän kaikkea ja yrittää hahmottaa sitä, mihin suuntaan se mielenkiinto malttaa asettua. Joskus käy niinkin, että se ylimääräinen energia jää vaan pyörimään käsiin ja kuumenee ja kuumenee ja meinaa räjähtää silmille. Niin käy yleensä syksyisin, mutta jo pelkästään sen tiedostaminenkin auttaa paljon, kun osaa suhtautua omaan olemiseensa vähän kevyemmin ja helpommin. Etenkin syksyisin itsellä vaan tulee aina se helvetin kova kipinä nimenomaan grindin tekemiseen, ja sitten kun on suvantovaihetta ja saa pyöritellä peukaloita, niin rupeaa ahdistamaan vähän enemmän. Siksi koitan nyt saada jonkun paikan, mihin purkaa nuo jyräily/kitarankiertopatoutumani, etten ole vain ärsyttävä vatipää seuraavaa kahta kuukautta. Tässä tarvitaan nyt vähän toisenlaista minää vielä hetken aikaa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti