lauantai 2. elokuuta 2014

Mietteitä.

Tämä päivä on ollut mielenkiintoinen. Toisaalta se on tuntunut aivan sunnuntailta, koska on ollut pitkä ja tyhjä päivä, toisaalta on tiennyt koko ajan, että sekin helvetti on vasta huomenna edessä. Niinpä sitä on koittanut piirrellä ja katsella jotain hauskaa, pitää mielensä ja kätensä kiireisinä. Sitten alkoi vituttaa, kun käsi tärisi nälästä niin paljon, että viivat eivät tulleet suorina ulos. Ratkaisu? Piirrä nopeammin. Sehän auttaa. Tällainen sieltä tuli kuitenkin ulos:
Vaikka on tuntunut toisaalta siltä, ettei olisi ollenkaan eväitä ja välineitä luovaan duunaamiseen, tuntuu, että sitä on kuitenkin tehnyt koko ajan jotain, ja kun nyt rullaa tuota blogin etusivuakin alaspäin, niin onhan siinä melko paljon enemmän kuvaa kuin tekstiä. En tiedä, mikä ihmeen välitila tämä on, mutta on tässä ollut nyt vähän kaikenlaista kuitenkin mielessä. Facebookin katkaisu on toisaalta jättänyt paljon ylimääräisiä tunteja asioiden tekemiselle, mutta toisaalta ehkä jatkuva tekeminen tuottaa pientä ähkyäkin siinä suhteessa, ehkä jokin pakollinen sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen piti minut poissa näiltä henkisiltä erämailta, jotka levittäytyvät sielulle loppumattomina, tyhjinä ihmisistä, tyhjinä sosiaalisen melun häiriöistä. Se on minulle vähän samanlainen asia, kuin Sherlockissa mielen palatsi. Mielessäni on selkeästi sellainen paikka, jonne mennessä tiedän, että kannattaa valmistautua hyvin. Siis siinä mielessä, ettei jää mikään ihmisten kanssa kesken. Koska sen jälkeen olen jossakin niin kaukana, että ihmiset ovat vain ärsyttävää kärpästen surinaa jossakin kaukana.

Siitä syystä tuntuu, että niin kauan, kun olen töissä, en ole täysin vapaa tälle. Eikä aina tarvitsekaan. Ja toisaalta myös työ ruokkii luovuutta. Ne eivät sulje toisiaan pois. Mutta tiettyjä asioita on suodatettava pois, kummassakin hommassa. Siksi se vaatii sitä, että nuppi pysyy skarppina sen aikaa, kun töitä tekee. Työsopimukseni lähestyy nyt loppuaan. Jatkaminen on hieman mietityttänyt, ja toisaalta tuntuisi, että nyt alkaisi olla oikea aika katkaista tämä muutaman vuoden koulu- ja duuniputki hetkeksi. Saapa nähdä. Olisi eri asia, jos joku maksaisi jotain näistä luovista hommista, valinta olisi siinä vaiheessa helppo. Nyt pitää kuitenkin miettiä, millä sitä elää. Vaikka eipä sitä rahaa käteen jää, vaikka sitä työnnettäisiin minulle kuinka paljon. Joten siinäkin mielessä aivan se ja sama.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti