torstai 21. elokuuta 2014

Kuolema Okumela Mekolau Kalumeo Melkaou Kalmoue Lekamuo

Törmäsin tänään tähän kolumniin, ja se oli mielestäni virkistävää luettavaa kaiken Hesarin hipsterihäpeämisen keskellä. Jonkinlaista kuolemanfilosofiaahan suuri osa tästä blogistakin on, joten on helppo sanoa, että tässä on tietysti oma lehmä jotenkin päin ojassa, mutta lohdullista on kai se, että niin on meillä kaikilla. Se sama oja hukuttaa jokaisen lehmän, tasapuolisesti ja yhtä oikeudenmukaisesti, vaikka lähtötavat ja ajankohdat eivät meidän kalentereihimme meinaisi täysin saumattomasti osuakaan. Tänäänkin puhuin eräiden ihmisten kanssa juuri siitä, miten kuolevien ihmisten kanssa viimeistä kertaa nähdessä monesti tietää sen olevan viimeinen kerta, vaikka sitä tietoa ei välttämättä tahdokaan itse sulattaa. Hyvästit tuntuvat vähän vaikeammilta, olo huomattavan paljon tavallista herkemmältä, mutta ajattelee sen vain olevan jotain huuhaata. Ja toisaalta totuuden nimissä toisen lähdön lähetessä tuntuu luultavasti jokaisen näkemisen jälkeen samalta, mutta se viimeinen kerta on kumminkin viimeinen kerta, se tekee itsestään merkittävän, koska se on viimeinen muisto, jossa kanssaihminen on aktiivisena toimijana. Passiivisessa roolissa nämä ihmiset voivat olla lopunikää. Siellä ne asuvat, antavat omaa viisauttaan ja näkemystään ja ymmärrystään, mutteivät tee enää mitään. Se on se heijastus, joka sinulla on mielessäsi, tajunnassasi, tästä ihmisestä, ajatus siitä, että "näin hänkin olisi halunnut tehtävän". Se ei ole käytännössä yhtään vähemmän todellinen, kuin miksi sen itsellesi teet. Nähdäkseni tällaiseen ajatukseen perustuu myös luonnonuskontojen ajatus esi-isistä ja suvun kuolleiden henkioppaista.

Kun keskustelee ihmisten kanssa siitä, mitä he ajattelevat kuoleman jälkeen tapahtuvan, voi saada todella yllättäviä vastauksia. Myös siihen, miten itse ajattelee asiasta. Ainakin itselleni kuolema on sellainen asia, että vaikka jaksaisin vääntää jehovan tai jonkun muun kiihkolla ja kirjaimellisesti uskontoonsa suhtautuvan ihmisen kanssa evoluutiosta ja apinoista, kuoleman kohdalla en kyseenalaista kenenkään näkemystä. Tai siis voin toki kyseenalaistaa, mutta en yritäkkään tehdä siitä minkäänlaista debattia, vaan keskustelun. Siitä keskustellessa oppii itsestään sen, miten yllättävän "okei" eri näkemykset voivat olla, ja siitä syöstä suosittelisin sitä myös vahvasti kaikille kuolevaisille, jotta he oppisivat ymmärtämään sen, että eriäviä mielipiteitäkin voi olla sovussa. Yllättävän monet ihmiset uskovat sielunvaellukseen. Itse en oikein tiedä, mitä siitä ajatella, vaikka minusta on hienoa, että nämä, kokemukseni ja ymmärrykseni mukaan järkevät ja täyspäiset ihmiset, niin ajattelevat. Minä en usko, että minulla olisi sielua. En usko, että kuoleman jälkeen mikään ei-fyysinen olemus tai osa minusta siirtyisi yhtään mihinkään. Ruumiini kiertää enemmän, kuin sieluni, se hajoaa ja jakaantuu kaikkiin eläviin olentoihin, ruokkii niitä ja luontoa ja kasvattaa ehkä joskus jotain vähän kauniimpaa, kuin meikäläisen naama. Se ajatus ei minua ahdista. Minua ahdistaa se, että tajuntani sammuu, liekki vaan nitistetään sammuksiin, ja se on sitten siinä. Jälleen kerran, en voi tietää, mutta epäilen ja uskon näin. Se on mielestäni järkevin, yksinkertaisin ja loogisin selitys. Toki myös pelottavin, mutta siinä se elämän hieno, resonanssintäyteinen riitasointu onkin. Ja juuri se ajaa minut tekemään sellaisia määriä musiikkia, kuvia ja tekstiä, etten itsekään pitäisi tätä täysjärkisten tahtina. Se on vain ainut, jolla pysyn kasassa.

Tämän piti olla viikko, jolloin en duunaile musiikkia juuri lainkaan. Tein kuitenkin melkein 40 minuutin levyn, kävin tänä iltana Kahvillan jameissa soittelemassa parin tunnin verran, ja huomennakin on tiedossa yksi musiikkiprojekti, että hyvinpä taas piti kutinsa tämä tällainen "lupaus". No, eiköhän se tästä taas pariksi viikoksi asetu, syksy on aina vähän tällaista aikaa. Olisi niin kova hinku päästä soittamaan grindcorea, mutta kun sattuneesta syystä on vähän eristyksissä bändistään, pitää keksiä levottomille käsille jotain vähän masturbaatiota fiksumpaa tekemistä..

8 kommenttia:

  1. Ihan hyvä artikkeli hesarissa... Itse suhtauduin myös suurella mielenkiinnolla kuolemaan nuorempana mutta kun ensimmäisen kerran katsoin kuolleita silmiä niin en koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ole nähnyt sellaista pimeyttä ja tyhjyyttä... Ja mikään ei ole koskaan pelottanut ja satuttanut niin paljon... Se muutti käsitykseni melkein täysin ja toi tilalle vastaavan ahdistuksen kaiken loppumisesta mistä olet täälläkin kirjoittanut... Siihen ehkä eniten nyt uskon koska olen nähnyt sen... Siihen en kuitenkaan todellakaan haluaisi uskoa...Elättelen kuitenkin toivoa jonkinlaisesta ykseydestä koska elämässäni on ollut yksi todella vaihva ns. ykseyden kokemus/tuntemus... Joka tosin saattoi olla jonkinlainen aivokemiallinen häiriökin... Kuitenkin sen johdosta toivon että kuoleman jälkeen palaamme johonkin alkuykseyteen...(?) Ja vaikka tietoisuutemme jollakin tasolla sammuu, niin toivon että tuhkastani kasvaa puu jossa jotenkin sinä puuna tiedostaisin edes jotakin siitä alkuykseydestä(Onpa oudosti selitetty....) Kuitenkin yksi mielenkiintoisimmista aiheeseen liittyvistä keskusteluista oli ystäväni kanssa joka oli näköjään lukenut jonkin verran Nietscheä ja Schoppenhaueria ja hän sovelsi heidän ajatteluaan ns. Eternal returnista eli ikuisesta paluusta ja sellaisesta loopista missä kaikki mitä on tapahtunut tulee tapahtumaan uudestaan... Hän perusteli näkemyksiään sillä että jos aika on ikuinen ja maailmassa on vain tietty määrä atomeita niin eiväthän kuoleman jälkeen meidän atomimme minnekkään katoa vaan ne järjestäytyvät uudestaan (esim. tuhka-->puu) ja jos aika on todellakin IKUINEN niin silloin kaikki tulee pakostakin järjestäytymään uudetaan samanlaiseksi joukoksi atomeita --> sinuksi...Vaikka siinä menisi kuinka kauan niin ikuisessa ajassa ne rakennuspalikat tulevat väistämättä joskus vastaan... Tämä kaikki on siis seurausta siitä että universumin rakennuspalikat ovat rajallisia mutta aika itsessään on rajaton... En ole varma olenko hänen kanssaan samoilla linjoilla mutta silti mielestäni hänen kuolemanfilosofiansa oli yksi mielenkiintoisimmista mitä olen viime vuosina kuullut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon ykseyden tuntemuksenkin jotenkin päin, sekä myös ton ikuisen paluun, olen keskustellut siitä kerran erään matematiikkaa yliopistossa opiskelleen tyypin kanssa. Käytännössähän se pitää ikuisuudessa paikkaansa, mutta itsellä se ei ainakaan tunnu kovin lohdulliselta, koska vaikka olisin elänytkin jo useita kertoja, tai vaikka tulisinkin elämään useita kertoja, tällä tietoisuudella ei ole niistä mitään käsitystä eikä havaintoa. Siitä syystä sekin ajatus tuntuu itselleni ehkä jopa hieman ahdistavammalta, minuus eri tietoisuudella.. Lapsena, viiden vanhana eräänä kesäpäivänä matonpesupaikalla sain erittäin vahvan deja vu-kokemuksen, ja mietin silloin, että ehkä se on pieni välähdys aiemmasta elämästä, että olen käynyt tämän elämän läpi joskus aikaisemminkin, ehkä satoja kertoja, ja tämä on aina se kohta, jossa muistan ne kaikki. Jälkeenpäin ajateltuna aika sivistynyt ajatus aivoista, jotka eivät olleet kuulleetkaan Nietzschestä ja Schopenhauerista vielä tuossa vaiheessa. Minulle on aivan sama, onko joku uskonto oikeassa, koska minusta helvettikin olisi parempi, kuin se minkä ajattelen itseäni odottavan.. Olen myös koittanut hahmottaa, ahdistaako minua enemmän loppuminen vai epätietoisuus, kun muutenkin koitan tankata ja todellakin ymmärtää kaiken mitä ymmärrettävissä on, ja tässä on edessä suuri harmaa alue. Mutta tiedän, että loppuminen on ahdistavinta. Kymmenen vuotta sitten katsoin yliajettua koiraamme silmiin. Kymmenen minuuttia aikaisemmin se oli ollut elävä, enää ei. Silmät auki, tyhjänä. Sekin on jo vaikuttava kokemus, kuten kaikki kuolema on, ihan hyönteisten murskaamisesta lähtien.

      Poista
  2. "The Eternal Return is basically the theory that there is infinite time and a finite number of events, and eventually the events will recur again and again infinitely. Consider the world as a super-complex chess game. If games of chess are played one after another forever, eventually a game will be repeated since there is only a finite number of possible games. It is the same with the world; eventually events will recur in the same order. The world is an eternal process of coming to be and passing away. The process, however, has no beginning or end. Eventually every combination of matter and energy will be realized and repeated an infinite number of times."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.medicaldaily.com/life-after-death-no-problem-quantum-mechanics-scientist-argues-263067 myös kvanttimekaniikka tukee eräiden teorioiden mukaan tätä ajatusta omalla tavallaan. Törmäsin tuohon joskus, enkä oikein tiennyt mitä ajatella, mutta kun John Wheelerinkin puheet olivat samansuuntaisia, niin alan käsittää, ettei se ehkä olekaan yhden ihmisen huuruilua.

      Poista
    2. Vaikkakin tässä on pointtina ehkä enemmän se, että elämä jatkuu muualla multiversumissa ja tietoisuus kulkee elävien olentojen läpi ja välillä samaan tapaan, kuin kvanttihiukkaset kommunikoivat keskenään. Tätä kutsutaan synkronisiteetiksi, olen katsellut siitäkin aika paljon dokumentteja, ja vaikka sitä on välillä saanut todistaa omassakin elämässään, en ole aivan vakuuttunut ihan kaikesta siitä. Mutta sekin on lähinnä sitä, että havainnot pohjaavat melko pitkälle tähän aistilliseen todellisuuteen, ja kun sekään ei lopultakaan ole todellisuus, niin siinä suhteessa on melko heikoilla jäillä. Mutta uskon, että jos joku tieteenala antaa tähän kysymykseen mitään vastauksia, se on kvanttifysiikka.

      Poista
    3. Kiitos linkistä! Hurjan kuuloinen tuo sun deja vu kokemus... Haha, ja aika jännä että kävit vastaavan keskustelun matemaatikon kanssa, mulla keskustelun toisena osapuolena oli insinööri... Molemmat kun ovat aika loogisiksi miellettäviä aloja... Kaikki kvanttimekaniikka ja fysiikka on kyllä äärettömän mielenkiintoista. On oikeastaan sääli että oma tietämys ja ymmärrys siitä on niin pintapuolista, mutta jos sattuu tulemaan mieleen joku aiheeseen liittyvä hyvä dokumentti niin katsoisin kyllä ihan mielelläni!

      Poista
    4. Ainakin youtubesta löytyvä Through the wormhole sarja on sellaista kamaa, että välistä meinaa aivot nyrjähtää. Mielestäni on melko mielenkiintoista, miten paljon fysiikalla ja buddhismilla on yhteistä, kun mennään riittävän tarkasti yksityiskohtiin.. :)

      Poista
    5. Itseasiassa katsoinkin sitä jo silloin kun laitoit siitä tänne joitain linkkejä, se oli kyllä ihan täydellinen sarja!:)

      Poista