sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ihmeen helppo sunnuntai.

Tänään tuossa pällistelin pitkästä aikaa Psykon ja sen seurauksena aloin katsella Netflixistä Bates Motellia, en vielä kuudenkaan jakson jälkeen oikein tiedä, mitä olen tuosta mieltä, se on tuotu tähän päivään, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki vain räpläävät älypuhelimiaan koko ajan. Jonkun mielestä se on ehkä nerokasta, tai niin arkista ettei joku tajua kiinnittää siihen edes huomiota, minusta se näyttää vain tuotesijoittelulta. Mutta silti tätä katsoo, toivoen, että tästä paljastuu jokin moderni Twin Peaks, vaikkei tämä nyt ihan kuitenkaan tunnu niin ihmeelliseltä. Normanin ja äiteen välinen dynamiikka ja manipulointi on oikeastaan ainut puoli joka pitää tässä mitään mielenkiintoa, sekä välistä ihan mukavan synkeä pikkukylän fiilis, joka kuitenkin sitten häivytetään taas johonkin watsup-viestiäänen alle.

Katsoin myös dokumentin Terry Gilliamin taistelusta Don Quijote-leffan kanssa, aika huono tuuri sillä on kyllä sen elokuvan kanssa ollut, en edes tiennyt sen duunailevan sellaista, mutta heti napsahti yksi yhteen, ettei varmaan täydellisempää tarinaa Gilliamille voisi ollakaan! Sehän on aivan ja täysin kaikkea sitä, mitä Gilliamkin on aina ollut, miksi en ihmettele yhtään, että hän koittaa pakkomielteisesti saada sitä tehtyä. On varmaan turhauttavaa nähdä jonkin tuollaisen vision kaatuvan rahaan pariinkin kertaan. Ja se, että pitäisi alkaa OSTAA omaa käsikirjoitustaan elokuvan rahoittajilta on mielestäni melko absurdia jo ihan lähtökohtaisesti.

Maalasin myös. Kuolema pysyy samana, vaikka ihmiset liikkuvat, tanssivat ja vaihtuvat ympärillä. Värithän nyt eivät välttämättä näytä aivan tuolta, mutta minäkin näen ne kunnolla ensimmäistä kertaa vasta huomenna, luonnonvalossa.

People Change, Death Is Always There
Nyt koira tökkii kuonolla siihen malliin, että on pakko käyttää sitä pihalla välistä. Ta-taa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti