maanantai 4. elokuuta 2014

Hyvät, Pahat ja Rumat

Nyt sitten pällistelin ensimmäistä kertaa elämässäni Hyvät, Pahat ja Rumat, sen esteenä on aiemmin ollut lähinnä kesto, ja meinasi se nytkin ottaa vähän koville, mutta There Will Be Blood ja Samuel Beckett ovat opettaneet kärsivällisyyttä ja hiljaisuuden ymmärrystä ja kaikenlaista muuta, joka auttaa luovimaan tällaisten hommien läpi. Lapsuudestani muistan länkkärit aina lähinnä siitä, että taisivat tulla yleensä lauantai-iltaisin ja olivat helvetin pitkiä, mutta sieltäkin jo hienot aavikkomaisemat ovat jääneet polttelemaan tajuntaan kivikasvoisten miesten jättimäisten sikarien kokoisia reikiä, ja tällaisten elokuvien katsominen (yhdistettynä Stephen Fryn "ajelen tässä jenkkien aavikoiden ja vuoristojen läpi"-ohjelman katsomiseen) ei kauheasti helpota tätä vaelluskuumetta ainakaan itsellä. Siksi onkin kaikkein vaikeinta pysyä nyt paikallaan. Hetken aikaa pitää nyt vain jaksaa pitää jalat maassa.

Naureskelin jo alkumetreillä, että meikästä tulisi helvetin hyvä elokuvakriitikko, kun antaisin kaikille aaseja ja aavikoita sisältäville leffoille automaattisesti täydet pisteet, tässä näki molemmat ensimmäisen viiden minuutin aikana. Lisäksi nauroin hieman tajutessani, että ensimmäinen mieleen tullut asia hirttokohtauksessa oli "ai NOIN se olis pitäny sitoa kattoparrun yli!". Itse elokuva, etenkin sen loppupuoli on aivan helvetin hienosti rakennettu. Kolme arkkityyppistä päähenkilöä rikkovat länsimäista dualistista maailmankuvaa melko tehokkaasti, kun hyvän ja pahan väliin mahtuu se häseltäjä, yksi villi kortti joka vetelee omia siirtojaan koko ajan. Lisäksi oli mielenkiintoista, miten vähän sitä hyvääkään harmitti ampua ihmisiä, kun se vei lähemmäs 200 000 dollaria. Aikansa Amerikan kuva, uskoisin. Omalla tavallaan tuo onkin Yhdysvaltojen Tuntematon Sotilas, vaikka sota riehuu enimmän osan aikaa taustalla. Mielestäni tällaiset kuvaukset "jostain muualta" ovatkin huomattavan paljon mielenkiintoisempia, kuin sotakuvaukset itsessään, jotka menevät nopeasti aina siihen samaan sentimentaaliseen oman aatteen oikeutukseen, vihollisen demonisointiin ja ylitsevuotavaan sössötykseen. Lopultakin sitä kuitenkin ollaan tappamassa ihmisiä, jotka eivät eroa sinusta juuri mitenkään päin.

Loppukohtaus oli jotain sellaista, joka oli mainittava erikseen. Etenkin tässä Morricone hyppi aivan eri sfääreihin, kun muussa leffassa ehkä suurinkin osa musiikista oli punchlinejen korostamista ( ja niitä etenkin Eastwoodilla riitti). Mutta se loppu! Torvilla saa tehtyä kaikesta aivan helvetin hienoa, olen ollut sitä mieltä lapsuuden Hopeanuolista asti, ja olen sitä mieltä hautaani asti. Pitäisi ehkä duunailla itselleen joku hautajaisbiisi valmiiksi, sellainen joka on täynnä torvia ja tuota lähestyvän lopun fiilistä. Toki pitäisi ehkä osata soittaa niitä torvia ensin, tai ainakin löytää sellaisia tyyppejä, jotka osaavat "lukea" meikän sävellyksiä, mikä voi olla hankalampi juttu, kuin opetella itse. Tässä olisi nyt lähipäivien ohjelmassa yrittää syventyä muihinkin länkkäreihin. Seuraavana katson Gran Torinon ja mietin, miten paljon kovemmaksi jätkäksi Eastwood voi vielä muuttua! Niin joo, ja piirtelin taas lisää Pahoinvoinnin Spiraaleja, nyt päästiin jo yli sadan!

4 kommenttia:

  1. Hyvien Pahojen ja Rumien TV-esitykset oli aina jotenkin suttuisia. Kun sitten näin ekan kerran ko. rainan teräväpiirtona ja restauroituna, olin aivan myyty maisemien ja draaman yhteistyöstä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa ihmettelin itsekin, ja just siitä innostuneena ajattelin katella noita nyt ehkä vähän enemmänkin. Etenkin, jos torvet soi ja länkkärikitara laulaa :D

      Poista
  2. Jee, hienoa että katsoit ja tykkäsit:) Munkin mielestä se kohtaus jossa Ruma juoksee etsimässä hautaa ja kamera vaan pyörii on jotenkin ihan mieletön! Toinen katsomisen arvoinen saman tyylinen olis For a Few Dollars More mutta youtube on ainakin aika tehokkasti poistanut siitä ne kokonaiset leffat... Siellä on kuitenkin linkkejä toisille sivustoille mistä sen voi halutessaan streamailla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä mietti, että harvoin sitä on leffoissakaan juostu noin onnessaan hautausmaalla :D
      Tuo löytyy ainakin Netflixistä, pitääpä katsella tässä jossain välissä :)

      Poista