tiistai 19. elokuuta 2014

Hyvä päivä. Kerkeää puuhailla kaikenlaista vielä tästä eteenpäinkin. Gut.

Tämä päivä tuntuu melko onnistuneelta. Tein nimittäin elämäni ensimmäisen ruskean kastikkeen, vaikka parempi puolisko olikin aluksi kovasti sitä vastaan, kun tuli mieleen lähinnä yläasteen ripulikastikkeet. Sanoin, että se on aivan eri asia, kun meikä tekee ruokaa. Mikä taas osoitti, että ruoanlaitto on heilahtanut meikälle hattuun nopeammin ja tehokkaammin, kuin mitkään musiikkihommat ikinä. No, tuli siitä lopulta sitten kumminkin niin hyvää, että tuli kehuja. Pää meinasi räjähtää sitä syödessä, nytkin tekisi mieli mennä nuolemaan ne loput vaikka kylmänä, mutta on se syötävä jotain huomennakin, eli no can do. Täytyy vain muistella sitä siihen asti, että huomenna tulee töistä ja saa syödä. Tai voisihan sitä ehkä evääksikin ottaa, mutta sitten ei taas jää kotiin mitään syötävää. Elämä on valintoja, eivätkä ne aina onneksi ole elämän ja kuoleman väliltä. Mistä tulikin mieleen, että eilen katselin Nestlén vesikikkailuista kertovan dokumentin Bottled Life, josta lähinnä heräsi se ajatus, että miksei kukaan ole ampunut sitä pääjeppeä, ihan vain protestina? Aivan sama, vaikka valitsisivat uuden, kyllä sitä seuraavaa vähän pelottaisi, kun edeltäjä olisi joutunut vastuuseen kaikista tekemisistään. Se ainakin kannustaisi yhteisvastuullisempaan toimintaan maailmanlaajuisesti. Mutta eihän se nyt tietysti ole mitenkään humaania toimintaa. Paitsi, jos on utilitaristi. The needs of the many outweigh the needs of the few.

Sen lisäksi, että olin helvetin awesome keittiössä, olin helvetin awesome myös makuuhuoneessa. Nimittäin tuossa tyhjennetyssä makuuhuoneessa, joka on naapureiden vastaisella seinällä. Nauhoittelin puolituntisen levyn dronea ja siellä sitten ölisin kaikuvassa huoneessa jotain yhtä Bb -nuottia kymmenen minuuttia. Huomenna pitää vielä vähän jatkaa nauhoittelua. Kun nyt toimitaan kerrostalossa, niin työkaluna on sellainen pieni 9 voltin patterilla toimiva Fenderin Mini Twin-vahvistin, mutta ennen kuin nauratte itsenne tärviölle, saanen sanoa, että myös tämä on nauhoitettu sillä. Tuossa on ongelmana vaan se, että en muistanut enää himaan tullessa kaikki riffejä, joita soitin Vilin kanssa treeniksellä, ja se on yhtä räpellystä, mutta oli siinä kai joku epämääräinen "pointti." Mutta selkeästi oli jonkinlaista alitajunnan johdatusta, että nostin tuon esille, koska nyt ainakin tiedän, millä nimellä tuon dronehomman toteutan. Olen miettinyt sitä enemmän tai vähemmän kokopäivän, mutta tuo on aivan hyvä. Norman Bates Blues Band.

Nyt tässä kuulostelen Solstafirin uutta levyä, ja tämähän toimii helvetin hyvin. Hitaampaa ja rauhallisempaa menoa, tuntuu, että tämä on vähän niinkuin kääntämässä päikseen Sigur Rosin kanssa, jonka edellinen levy tuntui vähän meluisammalta ja ainakin energisemmältä. Eikä siinä ainakaan minun mielestäni mitään vikaa ole. Svartir Sandar on melko täydellinen levy, mutta tämä tuntuu kyllä jo yhdellä kuuntelulla aivan yhtä hyvältä. Enemmän utua ja melankoliaa, vähemmän rokkia, ainakin pintapuolisesti.  Pitää nyt antaa tämänkin elää ja hengittää. Ehkä sitä kaiken levyjen myymisen seassa voisi sen verran antaa itselleen liekaa, että käy tämän ostamassa sitten, kun kaupasta löytyy. Ja ehkä ihan vähän Howlin' Wolfia vinyylillä..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti