sunnuntai 10. elokuuta 2014

Houses of Voodoo II



Vaikka sitä ei sen enempää yrittänytkään, niin sitä vain huomasi yhtäkkiä taas istuvansa tuollaisen biisiläjän päällä, aivan kuin itsestään. Tarkoitukseni oli tuon aamuisen pohdinnan jälkeen lähinnä tehdä vain joku yksi pohja, johon lukea päälle joku läjä runoja, mutta siitä ei oikein meinannut tulla kuin viisi minuuttinen, joten tein sitten niin, että napsin ne sanat helvettiin ja laitoin sen viimeiseksi biisiksi tähän pinoon. Muuten kaikki on oikeastaan tehty tänään, nuo pohjimmaiset rytmiraidat muutamaan biisiin tein viime viikolla, ja niistä olikin hyvä lähteä liikkeelle, kun teki vaan looppien päälle sitten biisejä valmiiksi. Melvins kuuluu tässä melko tehokkaasti parissa biisissä, vaikkei sitä ole edes hetkeen tullut kuunneltua.

Olen näemmä oppinut, että sunnuntait ovat oikeasti vähän helpompia, kun tekee lauantaina duunia, ja jättää ne ikään kuin pyhäpäiviksi. Silloin voi suosiolla vain olemiseen, kun ajattelee päässään, että "No vastahan sitä eilen tuli levy tehtyä". Se on vain varokeino, muuten repeää taas sellainen epämääräinen sunnuntaiolo niskaan. Tai voihan se tulla vieläkin, kuka tietää. Mutta onpa ainakin voodoomusiikkia soiteltavana jos siltä tuntuu. Voi hinkata sitä omaan naamaansa. Tässä on vielä kuva tämän päivän "studiosta."

Enkä edes tarvinnut sähkökitaraa tai ukuleleä.
Pakko sanoa, että yksi tätä aika tehokkaasti eteenpäin tyrkkinyt asia oli noiden Jari Mäenpään Wintersun-sössötysten lukeminen. Koitin sen lisäksi kuunnella sitä paljon puhuttua Timea, mutta minun korviini se kuulosti aivan tasaiselta Nightwishheviltä, paitsi että se oli vielä tavallista huonommin miksattu. Bändillä ei sillä levyllä ihan kauheasti tekoa ollut. Midiasiat soi midiasioiden päällä ja missään ei ole mitään eloa.  Eihän se minulta ole pois, mutta olen monesti keskusteluissa törmännyt ihmisiin, jotka pitävät nimenomaan tuota jätkää jonain suurena säveltäjänerona ja ties minkälaisena level 8:n druidina. Eikä sekään ole minulta pois, ei minulla yleensä niille jätkille ole muutenkaan kauheasti asiaa. Mutta perfektionismi on nähdäkseni vähän eri asia, kuin koittaa saada 500 tietokone syntikkaa kuulostamaan isolta. Täydellisyyden ymmärtämiseen kuuluu nähdäkseni keskeisenä osana myös rajaamisen taito. Pitää osata nähdä, missä vaiheessa biisi on valmis, milloin se ei tarvitse enää yhtään enempää ylimääräistä paskaa tukkimaan eri taajuuksia. Mutta ihmiset tekevät musiikkia niin eri lähtökohdista. Jotkut kilpailevat raitamäärillä. Meikästä kilpailuasetelmat ylipäätään pitäisi erottaa musiikista täysin, jos tahdotte kilpailla, niin menkää heittämään keihästä tai hyppäämään pituutta. Musiikissa on kyse ihmismielen tutkimisesta ja sielun syväluotaamisesta, eikä sille kentälle mahdu kuin yksi joukkue kerrallaan. Sanoo minimalisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti