tiistai 26. elokuuta 2014

Avautumista.

Miten minusta tuntuu, että enemmän kuin koskaan elämäni aikana meillä on sellainen ministeriö, joka ei tunnu olevan oikein mitenkään helvetin päin kärryillä siitä omasta alastaan? Sosiaali- ja terveysministeri ei tiedä, että maassa on köyhiä, työministeriössä syydetään rahaa psykiatrien ja ammatinvalintaohjaajien sijaan yrittäjyyskouluttajiin, kulttuuriministeri katselee työhuoneessaan mielellään jotain hongkongista ostettuja kissatauluja ja pääministeri tsemppaa kaikkia twitterissä. Koko porukka, hyvän ystäväni Viljami Kurjen sanoin, pelkkiä sieluttomia viivottimia. Hän tosin sanoi sen ESPn kitaroista, mutta nähdäkseni tässä porukassa on kyllä tällä hetkellä aivan yhtä paljon sielua, ymmärrystä ja kykyä. En sano, että itse osaisin kikkailla rahoitukset ja budjetit sen paremmin, mutta tuntuu siltä, kuin nämä nyt keskittyisivät vain kukin lukemaan oman puoluekantansa oppikirjoja ja vetämään juuri niistä naruista, ettei mikään (lähinnä mahdollinen kannatus tulevissa vaaleissa) menisi rikki. Ja Päkästä en vielä edes sanonut mitään, enkä sanokaan. Enkä kyllä sen enempää muistakaan. Nyt sain tämän puolen todellisuutta ulos systeemistä, ei minua sen enempää kiinnosta haukkua tuntemattomia ihmisiä, eikä poliittinen päätäntävalta ole oikeastaan yltänyt minun tasolleni missään muussa, kuin mutkistuvassa byrokratiassa, joka alkaa tässä maassa olla sillä tasolla, että se tukehtuu aivan kohta itseensä, ja siinä vaiheessa en kyllä tunne hetkeäkään harmia tai hätää. Jos Suomen valtio menisi konkurssiin siksi, ettei sillä ole varaa ylläpitää tätä paperitalovaltakuntaansa, good riddance. Mutta harmiksi siihen ei ole tainnut vielä yksikään valtio kaatua. Vielä.

Olen oikeastaan enemmän tai vähemmän koko päivän haaveillut kaikenmaailman romusoittimista, koittanut miettiä materiaaleja ja vähän haaveilin, että jos käyttäisi tuota Charvellia jossakin leikkauksessa, että saisi siitä vähän kapeamman. Äänestä tulisi sellainen terävämpi ja nasaalimpi. Toisaalta tuossa on myös melko hyvä voodoo-tatsi tälläkin hetkellä, kun kielet vain ovat oikeat, nyt ne ovat ihan vähän liian paksut. Olen aivan paska muistamaan ja pitämään mielessä mitään nippelitietoa soittimiin liittyen. Se puoli ei ole koskaan kiinnostanut minua yhtään, ja siksi on myös mahdoton muistaa, minkähän kielisetin ostin tuohon viimeksi, ja luultavasti erehdyn ostamaan saman uudestaan. Toisaalta olen hyvä jäljittämään omia ajatuspolkujani ja voin päätellä seuraavaa: olen seissyt hyllyn edessä 50. setti kädessäni, tuntenut myyjän polttavan katseen niskassani ja ajatellut, että eihän sitä perkele voi viiskymppistä settiä ostaa, se on niin ohut, että se on ihan nynny setti. Sitten olen napannut 52n tai ehkä jopa 54 setin, ihan vain ettei myyjä haukkuisi nynnyksi, ja tullut kotiin kiroilemaan, kun meinaa E:hen virittäessä olla kielet vähän kireällä. Eikä siinäkään mitään, soinnuthan siitä soivat oikein kivasti, mutta sormet tulevat vain helvetin kipeäksi, ja kaikki nopeammat jutut vaikeutuvat heti vähän.

Rikoin muuten lupaukseni yhteen projektiin keskittymisestä jo tänään, mutta kyseessä oli sellainen tilaustyö-henkinen juttu erään esityksen taustalle, ja ajattelin kokeilla, osuuko visiot yksiin siinä hommassa. Tein siis viidentoistaminuutin voodookolisteluraidan tuliesityksen taustalle, se on vielä vähän työstö ja hiontavaiheessa. Jos ei kelpaa, niin laitan levylle. Mielestäni se kuitenkin onnistui ihan hyvin, mutta se on kuitenkin vasta ensimmäinen versio aiheesta, joten ei voi tietää mitä toinen on asiasta mieltä. Vielä. Nyt menen lämmittelemään pakastepizzaani, tässä on taas yksinäinen ilta edessä ja voisi vaikka katsella Psykon, jos jaksaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti