torstai 31. heinäkuuta 2014

Roadtrip Pohjoiseen.

Sunnuntaina lähdimme siis veljeni Eetun, paremman puoliskoni ja hänen ystävänsä kanssa matkalle kohti pohjoista. Ainut suunnitelma oli ajaa autoa ihan vitusti ja kuunnella musiikkia ja päästä mahdollisimman kauas ja sitten jossain välissä ikävä kyllä takaisinkin. Lähdettiin Tampereelta ajelemaan ensimmäisenä päivänä kohti Lappia, tarkoitus oli heittää tyttöystävän kaveri himaan ja olla siellä ensimmäinen yö. Rovaniemelle siis. Pidettiin yksi tauko Hirvaskankaan ABCllä, jossa kerran joku vanha happopäärekkakuskiäijä tuli juttelemaan meikälle, kun "täällä istuu tää Bob Marley, mä tuun tänne." Mukava äijä, jonka poika oli tappanut itsensä, ja sen jälkeen hän oli (ainakin omien puheidensa mukaan) perustanut jonkunlaisen auttavan puhelimen nuorille. Kertoi myös, että Suomen ensimmäiset hapot vedettiin Kirkkonummella, ja hän on siitä porukasta ainut hengissä. Tämä oli kuitenkin eri retki ja eri tarina. Nyt tuolla ABCllä ei tapahtunut yhtään mitään, joten jatkettiin matkaa. Ajettiin ilman pysähdyksiä Ouluun, ja syötiin siellä pizzat, koska Oulun pizzat on parhaita Suomessa. Sitten tykiteltiin eteenpäin kohti Lappia ja sen erämaateitä.
Kaikki näyttää paremmalta paskaisen tuulilasin läpi.

Päästiin Rovaniemelle ja katsottiin loppuilta Malcolm In The Middleä. Se on aina hauskaa, kun kuvittelee, että Hal on Walter White ennen syöpää ja loppuromahdusta. Välillä myös ääni ja olemus yltää samoille leveleille, jolloinka saadaan absurdeja sampleja, jotka kuulostaisivat aivan hyvin sopivan Breaking Badiinkin ("There is no pizzagod..."). Seuraavana aamuna käytiin kaupassa, ainoa riittävän fiksu tankkaamaan auton täyteen Lidlin croissantteja ja jogurtteja ja muuta syötävää oli Eetu. Itsehän en ostanut yhtään mitään, ja kärsin siitä sitten myöhemmin. Jätimme tyttöystäväni kaverin kotiinsa ja eeppinen seikkailu jatkui kolmen ihmisen voimin. Päätettiin, että on hauskinta mennä Kittilän kautta, koska se koko kaupunki on yksi suora tie ja sen läpi voi ajaa kääntymättä kertaakaan. Siinä on mielenkiintoinen länkkärifiilis. Lännen kylä pohjolassa. Syötiin jossain siellä hoodeilla Scan Burgerissa, jossa oli pelottavan hiljaista. Niin hiljaista, että Terhi ajatteli tämän olevan jo jonkin kauhuleffan alku. Onneksi meillä oli Eetu mukana, se oli se pakollinen musta, joka kuolisi ensin. Tai kai wiggatkin lasketaan siihen hahmoluokkaan?

Ajeltiin siitä suorilta Kilpisjärvelle, matka oli täynnä itsemurhahakuisia eläimiä, porot juoksenteli autoa päin, linnut lensi eturistikkoon ja mietittiin, että Lapin eläimiäkin taitaa välistä vähän ahdistaa. Mutta onhan tuo silti epätoivoinen teko. Eetu oli sen verran skarppina, että osasi väistellä kyllä lähes kaiken. Hyönteiset olivat vähän liian nopeita. Kilpisjärvellä vaihdettiin Eetun kanssa housut pitempiin ja hupparit päälle, naurettiin että paikallisista tämä oli varmaan aivan yhtä kuumottava näky, kuin se Breaking Badin kohtaus, jossa ne Salamancan veljekset vaihtavat kuteensa arkisempiin vaatteisiin. Meinattiin myös ottaa poseerauskuvia Kilpisjärven kylttien kanssa, mutta olisihan se nyt ollut melko tyhmää, kun ei Kilpisillä ja Kilpisjärvellä nyt mitään oikeaa yhteyttä ole.

Norjan rajalla oli menossa tarkastus, jossa katseltiin passit läpi ja kyseltiin matkan aikeita. Osittain tästä syystä vaihdettiin Terhi etupenkille, koska meikä näyttää melkolailla stereotyyppiseltä terroristiltä, aivan sama miten päin koitan olla. Kysyttäessä Eetu sanoi, että mennään vaan merta katselemaan. "So you're coming back tonight?" "yeah.." Myöhemmin naureskeltiin, että Eetun pitää nyt kirjoittaa rajatarkastajaneidille takaisin kirje, jossa hän pyytää anteeksi kaikkia niitä valheita rajalla, kun ei tultukaan samasta kohtaa takaisin. Ajeltiin jäämeren rantaan, pidettiin pieni tauko. Otin mukaani yhden hupparin ja yhden pitkät housut, satoi niin paljon vettä, että kaikki vaatteeni olivat aivan märkiä jo tämän ensimmäisen tauon jälkeen, kun muka oli pakko mennä meren rantaan kekkuloimaan. Olen käynyt pohjoisessakin aböyt miljoona kertaa, enkä koskaan osaa varata oikein vaatetta mukaan. Tiedän myös, ettei suttuisista kuvista saa yhtään mitään irti (niin kuin nyt kuvista ei muutenkaan tällaisista asioista puhuttaessa), mutta kun kuitenkin uhrasin vaatteeni ja itseni niiden takia, niin kai nyt edes perkele laitan ne tänne asti.

Jäämeren ranta ja helvetillinen vesisade.

Uljas hepoinen vuoren juurella.

Todellisuuden grafiikkamoottori ei riittänyt vuorien pyörittämiseen.

Ajettiin Tromssaan, jonnekin pohjoisempaan Norjaan. Siellä oli helvetin iso silta, jota pitkin ajettiin kaupunkiin ja sieltä pois. Koitettiin käydä tankkaamassa, mutta meikäläisen kortti ei kelvannut. Ajettiin sitten pois sieltä, samaa tietä takaisin päin, sitten Narvikin suuntaan etelään päin. Sieltä löytyi Statoil, ne ovat Euroopan parhaita huoltoasemia, aivan sama missä sellainen on. Bensa oli helvetin kallista, mutta kassalla ollut jätkä oli mukava, kysyi mistä ollaan ja muuta, antoi meidän ottaa pullaa matkaan niin paljon kuin tahdottiin, kun oli kohta laittamassa puljun kiinni eikä jaksanut enää viedä niitä himaankaan. Eetun kanssa mietittiin, että aina juuri tuollaisten tyyppien varalta pitäisi olla niitä omia levyjä, että voisi kiitoksena heittää edes jotain. Vaan minkäs teet, kun soitat sellaisessa selloutpaska-bändissä, että kaikki levyt on myyty loppuun jo.

Matka jatkui kohti etelää ja Ruotsia, sana eeppinen alkoi jo kokea pientä inflaatiota kaikkien niiden vuorten ja vuonojen ja jokien keskellä. Kaikki oli vain niin siistiä, että suosittelen käymään. Itselle ehkä kaikkein hienointa maisemaa oli siinä 10 tien varrella, Norjan ja Ruotsin välissä, kaikki oli vain kiveä, harmaata, karua, paljasta kiveä. Se oli aivan järjettömän siistiä, jumitin sitä kaikkea vain monttu auki. Kuunneltiin Die Antwoordia täysillä ja ajeltiin vaan siellä väsyksissä. Jälkeenpäin mietittynä siinä oltiin kyllä ehkä niin väsyksissä, että se kaikki vaikuttaa vain unelta. Selvittiin Ruotsin puolelle ja Eetu päätti, että tässä parin tuhannen kilometrin jälkeen voi pitää jo pientä taukoa ajamisesta. MINÄ sain ajaa. Tuo jätkä on melko tarkka mersustaan, olen toinen ihminen, joka on saanut hänen lisäkseen ajaa sillä. Ja ensimmäinen, joka sai ajaa sillä yli 200 metriä. Ajoin sillä varmaan vähän päälle 200 kilometriä. Aika iso pamppu siis. Joskus kai aamuviiden aikaan oltiin jossain Gällivaressa ja käytiin tankkaamassa ja kahvilla Statoililla. Siinä vaiheessa olikin niin helvetin kova ukkosmyrsky, ettei päästy enää jatkamaan matkaa. Ikkunat oli niin huurussa, ettei niistä nähnyt läpi, ja kun ilmastointikaan ei toiminut, ei auttanut muu kuin jäädä parkkipaikalle nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Herättiin ja jatkettiin matkaa, ajeltiin kohti Pelloa, mutta fiksusti Ruotsin puolta Övertorneån kautta. Pellossa mentiin Nistikon toisen laulajan Joonaksen mökille. Mietittiin, pitäisikö siinä kylältä napata jotain grillattavaa, mutta ajateltiin, että ei kai sitä tarvitse, kun nyt ensin syö. Syötiin Shellillä pizzaa ja ajeltiin Oranki nimiseen paikkaan, aika siistiä, että Suomestakin sellainen löytyy. Joonas oli siellä valmiina odottamassa, kunnon metsien miehenä, termoskahvit oli valmiina ja se kipaisi fillarilla hakemassa mummolasta maitoa. Vieressä kohisi koski ja sääsket napsivat oman osansa meikäläisen verenkierrosta. Mutta se koski! Meikä on aina tykännyt joista, mummolassa solisi pieni Taikinajoki ja teini-ikäisenä istuin ensimmäisen kerran Oulujoen rannassa, aina ne ovat olleet itselleni helvetin rauhoittavia ja hienoja asioita. Nytkin jumahdin siihen aivan saman tien ja tuntui siltä, ettei sitä tarvitsisi juuri mitään muuta täydelliseen elämään. Ne ovat todellisuuden täydellisiä symboleita, ne kulkevat oman virtansa mukana, aivan sama mitä sinä olet siitä mieltä. Elämän ja kuoleman paikkoja. Sitä on vaikea selittää. Hyvät oli kyllä Joonaksella puitteet!

Joki.
Siinä juotiin sitten kahvit ja käytiin nukkumaan, haettiin Terhin kanssa peitot, ja näytin aivan parittajatontulta ne päällä.
Gnomes been Pimpin'!
Pari tuntia myöhemmin Eetu tuli herättelemään, että sauna olisi lämmin. En ollut käynyt suihkussa koko reissun aikana, joten maittoihan tuo. Saunasta pulahdettiin jokeen, itselleni se oli samalla talviturkin heittäminen, ja kun nyt ei ylipäätään tule veden kanssa puljattua ihan älyttömän paljon tässä nykyään, niin tuntui, että kylmässä vedessä henki salpautui ja virta vei. Sepä tuntuikin niin saatanan hyvältä, että juoksin siinä saunan ja joen väliä sitten koko ajan. Joessa uiminenkin on aivan eri asia, kuin järvessä pulikointi. Virtaa vastaan saa oikeasti taistella, eikä sille voimakkaimmissa kohdissa mahdakaan ihan kauheasti. Sekin tuntuu vain hienolta. Helvetti, että se oli siistiä. Saunan jälkeen silmät punotti ja kiilsi niin paljon, että ihme jos eivät hyttyset imeskelleet vertansa suoraan silmämunista.
Kaikki veri päässä.
Vähän tämän jälkeen päätettiin, että lähdetään kalastamaan iltapalaa. Terhi jäi nukkumaan, kun oli sen verran pitkät univelat ajeluista ja muista. Lähdettiin siis lujittamaan hiljaa istuvien suomalaismiesten stereotyyppistä kuvaa veneeseen muutaman virvelin kanssa. Hiljaisuus oli aivan käsittämättömän voimakas asia. Sitä ei voi selittää, eikä sitä voi oikein käsittääkään, se vyöryi yli ja peitti kaiken alleen. Vähän matkaa soudeltuamme näimme vedessä jotain epämääräistä. Ensin ajateltiin, että se oli kivi, ja mietittiin, että mitä vihreää siinä on kiinni. Sitten ajattelin sen olevan jokin kelomänty, koska siinä oli ikään kuin oksa, mutta sitten äkkäsin, että se oli poron raato. Se tuntui vielä hinkkaavan tämän hetken Beckettiläisyyttä vasten kasvoja, siinä oli jotain äärettömän henkistä. Eeppinen olisi täysin väärä sana kuvaamaan sitä, koska se oli sen täydellinen vastakohta, äärimmäistä minimalismia, äänetön joki, turvonnut ja vettynyt raato, kolme hiljaa ihmettelevää ihmistä ja airojen vingahdukset kuolleessa ilmassa. Ei noin vahvoja hetkiä mahdu kai montaa elämään. Mietittiin, pitäisikö asiasta ilmoittaa, mutta ei merkistä mitään numeroitakaan nähnyt, niin ei tiedetty mitä tehdä. Oli se siinä sitä paitsi jo pitemmän aikaa ollut muutenkin.



Vähän pitemmälle soudettaessa rantakaislikossa hyppi myös vasa, sillä ei näyttänyt olevan sen suurempaa hätää tai huolta. Eetu sai yhden ahvenen, Joonas leuhki nappaavansa tappajahauen ja saikin heti niin pienen hauen, että laski sen takaisin kasvamaan vähän kokoa. Muuten ei ollut kalaonnea matkassa, soudin meidät takaisin. Olen siinä aika paljon huonompi, kuin kajakilla melomisessa. Se tuntuu itselle paljon luonnollisemmalta hommalta, ja mietin kuinka mukava tuossa joessakin olisi meloa, kun lipuisi vain täysin äänettömästi virtaa ylös. Se olisi aivan järjettömän hienoa. Jos minulla joskus on pari tonnia ylimääräistä, ostan retkikajakin. Ajateltiin Joonaksen kanssa melko samaan aikaan, millaista olisi jos tässä olisikin ikuisesti, jumissa soutamassa joella, joka vain jatkuu ja jatkuu tällaisessa epämääräisessa välitilassa. Limbo. Hienompaa se olisi, kuin olla ikuisuus ei-mitään, ei-missään.

Palattiin reissulta ja paistettiin ahven yhden Joonaksen aiemmin saaman kanssa, mentiin nukkumaan ja heräiltiin sitten seuraavana aamuna melko virkeinä. Terhi löysi heti tuosta vain maasta neliapilan.
"Maailmassa on kahenlaisia ihmisiä, on niitä jotka on löytäny neliapilan, ja on niitä jotka ei oo löytäny neliapilaa." -Kuristaja

Kun kerta oli näin onni matkassa, lähdettiin ajelemaan kohti Torniota ja käytiin Ruotsin puolella karkkikaupassa ja Vaarin vintillä etsimässä aarteita. Siellä olisi ollut yksi peltipönttö, joka soi aivan saatanan hienosti, mutta ei niin hienosti, että olisin maksanut siitä 25 euroa. Jatkettiin matkaa ja käytiin taas Oulussa syömässä pizzat. Loppumatka ajeltiin melko raivolla. Hirvaskankaalla tuntui siltä, että Ruotsin ukkonen oli nyt selvinnyt tänne asti. Kuunneltiin taas Die Antwoordia täysillä ja selvittiin synkässä kelissä kuumaan ja kosteaan etelään, takaisin lähtöpisteeseen. Reissun jälkeen minulla on budjettina loppukuulle kai sata euroa, josta 45 euroa menee treenisvuokriin, 43 euroa bussikorttiin ja 20 euroa menisi vielä magneettikuviin, kai sitä vielä puhelinlaskuja ja muitakin tässä olisi hoidettavana, puhumattakaan siitä, että jollain pitäisi elääkin. Oliko reissu sen arvoinen? Aivan vitun helposti. Tässä vielä nykyään aivan paskan googlemäpsin vaikea ja hankala kartta tästä kaikesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti