This is a call to revolution.

Katsoin kaksi dokumenttia, Jesus Campin ja I Need That Recordin, ja ne yhdessä saivat minut turhautumisen puuskassani leikkelemään ja liimailemaan alla olevan kuvan. Ensimmäinen kertoi siitä, miten amerikkalaiset fundamentaalikristityt kouluttavat lapsiaan uskonsotureiksi vääräuskoista maailmaa kohtaan, jälkimmäinen siitä miten kaupallinen musiikkibisnes on yhä vähemmän ja vähemmän kosketuksissa musiikin kanssa, ja yhä enemmän bisneksen kanssa. Ensimmäisessä siis vanhat muorit ja sedät vakuuttelivat lapsille, että viha on oikein, vaikka vihaa ei tietenkään sanottu sanalla viha, vaan sanalla rakkaus. Muori kehui islamisteja siitä, että he laittavat viisivuotiaansa leirille käsikranaatti kädessä, ja tahtoi nähdä sukupolven kristittyjä, jotka olisivat yhtä fanaattisia puolustamaan omaa uskontoaan, koska sehän on paras uskonto ja oikea vastaus. Tällainen on mielestäni aika mallikirjaesimerkki siitä, mitä kutsun tyhmyydeksi.

Tyhmyys on fanaattista tai muuten vain sokeaa uskoa siihen, että oma ideologia tai näkemys on selkeästi paras kaikista niistä, mitä voi olla. Ja tyhmyyden levittäminen sitten taas on muiden käännyttämistä tähän. Tämä on minun näkemykseni, joka ei ole ainoa oikea, mutta jonka perustan ihmislaumojen pitkäaikaiseen tarkkailuun ja niiden toimintaan ylipäänsä. Tämä pätee niin jenkkilän kristittyihin kiihkoilijoihin, kuin suomalaisiin anarkisteihinkin. Paperilla ollaan jumalan rakkauden ja hyvän ja oikean asialla, todellisuudessa se manifestoituu vihana ja sortona, muiden aseman huonontamisena ja pahimmillaan kehityksen hidastamisena. Anarkisteillä se taas on kaikkien elollisten olentojen, niin ihmisten kuin eläintenkin tasa-arvoista eloa paperilla, mutta käytännössä se manifestoi itseään lähinnä luokkasodan huuteluna, vihana, haluttomuutena keskustella, vahingontekona ja tietysti dokaamisena. Se on se tuttu suomalainen oikeutus aivan kaikelle. Kansakunnan polttoaine. Lampaitten virvoittavat vedet, aivan sama minkä värisistä lampaista on kyse.

Musiikkidokumentti taas sai minut vain ajattelemaan sitä, miten hienoa kaikki tämä duuni, jota saan tehdä, on. Musiikin tekeminen, nauhoittaminen, kansien duunailu, levyjen printtaaminen, itse myyminen, keikkojen järjestäminen ja niillä soittaminen, roudaaminen, aivan kaikki on juuri sitä mitä tahdon tehdä aina. Me kaikki tarvitsemme hyvää musiikkia, ja hyvä musiikki ansaitsee rehellisiä, sille omistautuneita ihmisiä jotka kuuntelevat sitä ja levittävät sitä ystävilleen, koska hienoimmillaan musiikki on aidosti sosiaalisesti ihmisiä yhdistävä tekijä. Niin keikoilla, kuin levyjä kuunnellessa. Ja juuri siitä syystä, että levykaupat ovat häviämässä, musiikki tarvitsee enemmän ihmisiä. Internet tekee kaikesta melko eristynyttä, kun kaikki eri palvelut vain filtteröivät nykyään juuri sinua "ehkä kiinnostavat tuotteet", eli siis sen, mistä levy-yhtiöt ovat maksaneet, tai sen mitä olet jo kuunnellut. Siksi tarvitaan ihmisiä, jotka levittävät kaikkea näinkin obskuuria, kuin grindcore ympäri palloa ja saavat useammat ihmiset innostumaan siitä energiasta ja voimasta. Ilman kuulijoita ei ole musiikkia.

Viime viikolla meidän treeniksellä oli vesivahinko, ja siinä meni käsittääkseni aivan kaikki romut, mitä meillä oli. Nyt sitten koitetaan saada niitä vakuutuksen kautta, mutta kaikkea ei luultavasti korvata kuitenkaan, koska melko isoa osaa ei näemmä edes valmisteta enää, jolloin niiden ostohintaakaan ei oikein voi varmistaa. Eniten vituttaa se, että meikän rummut taisi mennä vituiksi, koska koko bändihomma on kohdallani alkanut niiden rumpujen kanssa, kaverin pienessä vaatehuoneessa, jossa oli viisi ihmistä, kitara ja bassokaapit, rummut, takkeja ja hattuja ja mitä lie, ja hyvin vähän happea. Siellä meni taju useammin, kuin kerran. Mutta se oli siistiä. Ja ne rummut soundasi aivan helvetin hyvälle. Nyt saa sitten nähdä, missä välissä päästään jatkamaan levyn tekoa. Onneksi siitä on puolet jo valmiina, mutta tällaiset takaiskut ovat helvetin turhauttavia. Raha ei huoleta, se ei tästä maailmasta kesken lopu, mutta olisi mukava päästä jo uusienkin asioiden kimppuun. Kun saisi vanhat pois tieltä.