tiistai 17. kesäkuuta 2014

Soitinjuttuja.

Suomen kesä on näyttänyt kyntensä oikein viimeisen päälle. Lumisadetta, puista putoavia lehtiä, kylmyyttä, ja ties mitä muuta kauheutta juhannusviikolla. Päätös jonnekin kauemmas lähdöstä alkaa kypsyä mielessä aika selkeänä ja kirkkaana, se loistaa palavin kirjaimin tajunnassa ja kohta sitä on vaikeampi jättää huomiota. Ei meikällä onneksi mitenkään älyttömän paljon ole romua myytävänä pois, koko mun omaisuus soittimia myöten mahtui kuitenkin helposti yhteen pakettiautoon, joten kyllähän tästä kaikesta pääsee melko helposti eroonkin. Tahtoisin vain sellaisen asuntoauton, josta saisi muutettua sivuseinän sellaiseksi ylös avattavaksi autotallinoveksi, jolloin siitä saisi samalla myös lavan, ja voisi soittaa keikkoja asuntoauton kanssa, eikös olisi aivan helvetin siistiä! Eilen muutenkin, kai pitkälti siksi, että aloin kerta miettiä noita menneitä juttuja, aloin miettiä miten siistiä olisi kiertää jonkun muutaman hengen porukan kanssa soittelemassa muutamia noista meikän biiseistä vähän missä sattuu, pitäisi vaan miettiä kokoonpanoa vähän siltä kantilta, että kaikki soittajat osaisivat soittaa kaikkia soittimia. Koska meikällä on niin paljon soittopatoutumia, että seuraavan kerran, kun jotain uutta livenä soittavaa pumppua olen laittamassa läjään, en tahdo olla jumissa missään tietyssä hommassa. Tähän mennessä olen kuitenkin aina joutunut vain laulamaan. Mustassa Ristissä sai sentään soittaa melodicaakin välistä.

Banjokin järjestyi ilmeisen nopeasti, ensi viikolla teen kaupat ja sitten pääsen hikoilemaan ja harjoittelemaan taas uuden soittimen kanssa. Se on meikästä aina mielenkiintoista, inspiroivaa ja hienoa. Vaikka jonkun mielestä voisin kuitenkin opetella edes jonkun soittimen kunnolla, ennen kuin syöksyn seuraavan kimppuun. Varmasti niinkin, mutta itselleni myös kaikki opiskelu tapahtuu luomisen kautta. Sitä kautta hahmotan kaikkein parhaiten, mitkä puolet siinä soittimessa kiinnostavat itseäni. Esimerkiksi banjosta osaan sanoa jo nyt, että bluegrass-kikkailut sinällään eivät ainakaan vielä nappaa, vaan ennemmin haen siitä sellaista juurevaa kuoleman meditaation äänimaailmaa. Harmittaa, kun en kuolemaksenikaan muista sitä yhtä banjoäijjää, joka teki jonkun "meditations for banjo"-lätyn. Sellainen kalju partasuu, olen melko varma, että joku meikän harvoista ja valituista lukijoista kyllä tietää kenestä puhun. Saa auttaa miestä mäessä, se oli mielestäni youtube-kuuntelun perusteella hyvä levy, mutten löytänyt sitä enää koskaan sen jälkeen.

Lisäksi ajattelin, että voisin laittaa tuohon resonaattoriin kuusikielisen banjon kielet. Mietin, voisiko siitä olla jotain haittaa, onko jännite kaulalle liian pieni, jos kielet ovat paljon ohuemmat. Toisaalta kyseessä on Harley Benton, joten ei aivan kauheasti satu sieluun, vaikka se pilalle menisikin. Sitten hitsailen siihen kaiken maailman rautaputkia kiinni ja teen siitä lyömäsoittimen helvetistä. Olen jo pitkään miettinyt yhden kaverin kutsua tulla metallipajalle hitsailemaan jotain. Hän ajatteli alunperin kuvataideprojektina, mutta itse mietin lähinnä sitä siltä kantilta, että voisin rakennella siellä sellaisia soittimia, jotka kuulostaisivat vähän paremmilta, kuin tuo meidän nykyinen pesukone. Vanhaa pesukonetta hakkasin aikanaan moneenkin biisiin, mutta tuossa ei vain ole riittävästi pohjaa sellaiseen meteliin. Helvetti, asuisinpa jossain romupihalla, kasailisin soittimia kaiket päivät. Se on meikän eläkesuunnitelma. Vähän erilainen soitinrakennusfirma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti