perjantai 13. kesäkuuta 2014

Pohdintaa kirjoittamisesta osa 1

Huomasin tänään taas nopeasti sen, mikä kirjoittamisessa on itselleni kaikein vaikeinta. Nimittäin nimien miettiminen. Tykkään aina pitää kaikki nimettömänä, koska se pitää kaiken avoimena mielikuvitukselle. Se pitää huolen siitä, ettei aika ja paikka ole vielä tarkasti määritety, että saman tarinan voi ottaa irti tästä kertomuksesta, ja asettaa sen minne tahansa. se tekee tarinasta jotenkin arkkityyppisemmän ja yleispätevämmän. Tuntuisi todella hölmöltä ja teennäiseltä asua Suomessa ja kirjoittaa Kurteista ja Mikeistä, ellei niitä pyöri tarinassa muualta tulleen roolissa. Sitten toisaalta tuntuu yhtä hölmöltä heittää Mattia ja Villeä johonkin arkkityyppiseen kertomukseen, jonka olisi kuitenin tarkoitus olla määrittelemättömämpi. Nimetkin ovat kuitenkin aina ajan ja paikan tuotteita. Hahmojen toisilleen esittely taas on nimettömänä hieman hankalaa, mutta se on kuitenkin kierrettävissä. Siltikin, nimet ovat kaikista vaikein asia kirjoitamisessa...

2 kommenttia:

  1. Hyvin pitkälle samoilla linjoilla. Kun on kasvanut englanninkielistä alkuperää olevan viihteen kanssa tuntuu jotenkin luonnolliselta käyttää sieltä peräisin olevia nimiä, mutta samalla se on myös äärimmäisen tönkköä. Mutta ei ne suomalaiset nimet tosiaan toimi kyllä juurikaan parempi. Pitää varmaan keksiä omat nimet, saatana. Sehän ei voi kun kuulostaa hyvältä...


    JPR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin hahmojen nimeämistä alkuaineiden, raamatun hahmojen tai ties minkä mukaan, mutta sekin menisi yli hilseen. Joten ammatti määrittäköön ihmistä..

      Poista