maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kesäfiilistelemään.

En voi väittää, etteikö olisi eilen vähän silmäkulma kostunut, kun jäin itsekseni istuskelemaan tänne tyhjään kämppään iltapäiväksi. Ehkä sunnuntai itsessään jo riittää herkistämään hieman, mutta oli meikästä vain niin helvetin siistiä, että yhden viikonlopun aikana sai taas nähdä niin vitusti sellaisia ihmisiä, joita kutsuu ystävikseen, aivan kuin olisi taas pakattu pari vuotta ihmisiä kahteen päivään. Se oli aika hämmentävää ja ylitsevuotavan siistiä. Kaikkein siisteintä oli kuitenkin se aika, jonka siinä sai viettää Eetun kanssa. Vaikka se aina vaan yniseekin jotain epämääräistä, vittuilee ja koittaa olla kova jätkä, niin minulla ei ole mitään ongelmaa sanoa, että meikästä on aivan vitun siistiä, että se on mun pikkuveli.

Koska lauantain keikalla soiteltiin aika paljon Hebosagilia heti Nistikon jätkien marssiessa sisään, kaivoin itsekin lätyt naftaliinistä. Tässä bändissä on vain aivan järjettömästi sellaista voimaa, jota niin monelta bändiltä puuttuu. Yksi maailman täydellisimpiä bändejä, jota tulee luukutettua etenkin kesäisin. En sitten tiedä, mikä normaalisti on ihmisille kesämusiikkia. Tai tiedänpäs, kun Terhi äsken jotain koulutehtäväänsä varten soitti pari sellaista. Kaikki  oli pelkkää vaatteiden pois ottamista ja pillun vonkaamista, kuumuuden ja tanssimisen tai "uimisen" infantiilin simppeliä ylistämistä, todella päälle liimattuja seksuaalisia innuendoja ja kahden tai kolmen "huukkisanan" tavujen hokemista. Kuunnelkaa vaikka itse, Youtube palvelee kyllä. Minun kesämusiikkini on sitten mieluummin eristyneen ja ihmisvihaisen mielen käsitys bluesista (tai sitten ihan vain bluesia. Joka sekin on kyllä yleensä vähintäänkin eristyneen ja/tai päähän potkitun mielen käsitys maailmasta.) Hienointa on se, miten vähillä riffeillä saa rakennettua noin täydellisiä biisejä, Ura ja Lähtö ovat molemmat täynnä sellaista nerokkuutta, ettei mitään tolkkua.

Koska en nauti niin kauheasti sisällä istumisesta näinä ainoina aurinkoisina ja hyvinä päivinä, laitoin tilaukseen aurinkokennolaturin kännykälle. Kohta voin pysyä pihalla ja latailla akkua jossain puistossa. Vaikka luultavasti se kerkeää mystisesti hajota jo Itellan hoivissa. Pitäisi lähteä viemään kirjaston kirjoja ja ehkä kävelemään noiden Hebosagilin levyjen kanssa jonnekin.  Mitä pitemmälle sen parempi. Nyt on rumpujen soittokin maistunut aivan helvetisti, sitä kun saisi nyt kehityttyä siinä sellaista helvetillistä kyytiä tässä pari kuukautta, niin voisi Nistikon Eetun kanssa Ouluun muuttaessa perustaa sellaisen kaahailulaahailubändin. Se on meikän elämän seuraava suuri tavoite. Main Quest, jos ymmärrätte nörtinkieltä paremmin. Elikkäs Päähomma, niille, jotka eivät puhu nörttiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti