perjantai 20. kesäkuuta 2014

Huomio kirjoittamisesta osa 2.

Eilinen päivä kului pienten arkisten asioiden ja elokuvien ja dokumenttien parissa. Vaihdoin resonaattoriin banjon kielet, mitkä todellisuudessa ovat vain erittäin narut kitarankielet. Mutta kyllähän se ihan hauskalta kuulostaa, ja inspiroi soittelemaankin itseään taas vähän uudella tavalla. Voisin ehkä kuvata jonkun Tom Waitsin biisin ja laittaa sen youtubeen. Ehkä. Mistä tulikin mieleeni tämä haastattelu, joka jokaisen tulisi nähdä. Tein tuohon vähät musiikit ja autoin leikkauksessa ja tekstityksen kanssa.  Vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä tai jakaisi samaa maailmankuvaa, niin kuitenkin tämä on mielestäni niin hieno yhden ihmisen maailmankuva, että se kannattaa katsella ihan siltäkin pohjalta. Kyseessä on siis täällä päin asusteleva mystikko, joka sairastaa syöpää.

Juhannus taitaa olla melko loistava päivä siihen, että istuu himassa ja kirjoittelee puhtaaksi runoja, noita on nyt tullut aika monta sivua tässä näköjään tykiteltyä. Laitoin myös novellikokoelmaa vaihteeksi parille kirjallisuusagenteille kustantamoiden sijaan. Saapa nähdä mitä siitä seuraa, sanovat vain että "ihan paska!" ja iskevät jonkun parin sadan euron hintalapun tälle sähköpostille. Nyt tuntuu, että kirjoittaminen kulkee taas jotenkin omalla painollaan, ehkä pitäisi ottaa hyöty irti ja tykitellä tuota romaanin tynkää taas eteenpäin. En vielä kyllä toisaalta tiedä, onko se romaani vai pitkä novelli, tein sitä varten enemmän suunnittelutyötä, kuin mitä olen ikinä tehnyt mitään kirjallista projektia varten. Eli siis yksi aukeama ranskalaisia viivoja ja mindmappia ja sekava aikajana. Saa nähdä mitä siitä seuraa. Itse koen tarinat niin olennaisiksi osiksi kirjoittamista, että tuntuu siltä, että jos tietää tarinan etukäteen, on koko homma jo tehty. Sitten se itse kirjoittaminen tuntuu jo taas vanhan kertaukselta, kun se kaikki on tavallaan päässä jo käyty läpi. Mutta kun ei lukija taida kuitenkaan suoranaisesti ajatuksia lukea, ellei niitä ole laitettu tämän symbolijärjestelmän muotoon..

Olen ollut kaksi tuntia hereillä ja tämä aika on tuntunut jo melkein viikolta. Toisaalta nukuin kaksitoista tuntia, mikä on itselleni hyvin harvinaista. Näin unta siitä, että Jalkalan pihassa kuvattiin jotain länkkäriactionleffaa ja se loppui jotenkin mielenkiintoisesti, ikään kuin ilman suurta lopputaistelua, tai se niinkuin vaan kierrettiin jotenkin. Mietin, että olipa outo loppu, mutta tavallaan juuri se olikin sitten kaiken ydin. Tämä tuli ehkä siitä, että katsoimme eilen Escape From Tomorrown, joka oli leffana todella hämärä. Ensin siinä on n. tunti jotain melko turhaa ja ylimääräistä, ja sitten kuitenkin sellainen lopputykittely, että se sai koko leffan näyttämään ihan hyvältä. Ei nyt mikään maailman vaikuttavin teos, mutta ihan hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti