Grindibisnes kannattaa.

Elämä alkaa asettua taas arkisiin uomiinsa, tämä ilta on kulunut lähinnä piirrellessä ja American Dadia katsellessa. Hain myös postista Grindfather Productionsilta tulleet kymmenen kappaletta The Doors of Deception-kasetteja. Jos joku sanoo teille joskus, ettei musiikkibisnekset kannata, haistattakaa sille pitkät. Kyllähän tämäkin diili kannatti, joku nauhoittelee meidän levyjä kasetille ja laittaa meille kymmenen kappaletta niitä. Niitä voi sitten myydä noin 3 euron kappalehinnalla ja ruveta miettimään, kuinka jakaa se valtava levymyynti, kun uuden treenikämpän takuisiin pitäisi saada joku 300 euroa ja koko backline pitäisi saada jostain. No, ei siinä itkut tai pikkunäppärä sarkasmi mitään auta. Kasetilta tuo sentään kuulostaa niin helvetin truelta, etten edes minä meinannut saada kaikista riffeistä selvää kertakuuntelulla, siinähän myy kasettejansa, höhhöhöö.

Such wow.

Noita nyt voi kuitenkin ostaa perjantaina Hylkiö-festeillä Helsingin PRKLeessä, numeroin nuo mitä meillä on ja taidan ottaa parit kuvatkin mukaan ja myydä niitä. Pakko koittaa edes jotain duunailla, kun kaikki vähät paidatkin haisee ihan kuselle. Pätsejä voisi tilata, ne on melko halpoja duunailla ja niitä on kaikki olleet vailla ainakin vuoden, pari. Paitojakin olisi sitten tehtävä lisää, kun rahat riittää. Seuraavaa levyäkin voisi alkaa miettiä jo vähän vakavammin, materiaalia ainakin alkaa kertyä tuolta nupin puolelta vaikka miten monen levyn tarpeiksi. Sitten pitäisi päästä vaan soittelemaan ja tekemään ne. Ai niin.

Jos joku tahtoo kirjoitella jotain arvosteluita/tms. tuosta Doorsista, voi huudella meikälle, tuon kasetin myötä alkaa olla aika viimeinen mahdollisuus, jos fyysisen kopion siitä tahtoo, olen itse myynyt omatkin kappaleeni jo jossain välissä eteenpäin. Aina jossain vaiheessa tulee myytyä, kun on jotain kiertämistä tai autolla ajelua ja tarvitaan ennemmin bensaa, kuin levyjä. Ainut Cut To Fit -levy, joka taitaa itseltä löytyä hyllystä on vissiinkin Fire Works. Sitä tulee aina välillä kuunneltuakin. Varmaan lähinnä siksi, ettei niitä mitään soiteta livenä, ja siksi, kun se oli niin helvetin siistiä, että se on vain improvisaatiota. Ja pääsi kirjoittelemaan jotain vähän pitempää ja raskaampaa. Se oli kivaa. Seuraavalla levyllä ollaan kyllä raskauden puolesta varmaan melko samoilla tasoilla, kun ei tässä ihan hirveästi ole hymyilyttänyt viime aikoina. Tai no, on, mutta ei olisi kai ollut kauheasti syytä hymyillä. Mutta siihen kaikkeen voi vastata laittamalla vaan Howlin' Wolfit soimaan ja nauramalla päälle. Ei siinä muukaan auta.