lauantai 7. kesäkuuta 2014

Grindibileet.

Eilinen oli kaikin puolin Erittäin mielenkiintoinen ilta. Tiesin kyllä, että tämä ei tule olemaan samanlainen, kuin kaikki viisi aiempaa iltaa, joissa on ollut tasaisesti nouseva kävijämäärä. Kun istuu lippuluukulla, sisällä on 30 ihmistä ja tiedät ettei niitä tule enää lisää, fiilis on vähän kaksijakoinen. Mielenkiintoista oli, että talossa oli todella vähän lahtelaisia, ne oli kaikki jossain muualla. Kaveri tosin kertoi, että pari viikkoa sitten oli viiden bändin kuuntelijaystävällisemmän hevin ilta, ja siellä oli ollut alle kymmenen maksanutta, joten pidän tätä kuitenkin kai jonkinlaisena saavutuksena. Tuntuu, että nämä viime keikat ovat olleet jotenkin bitch slapejä itselle. Olen aina sanonut, ettei yleisöllä ole mitään väliä, mutta nimenomaan tämän kevään keikat ovat näyttäneet, että on sillä. Ei sen määrällä, vaan sen laadulla. Oli helvetisti kivempi soittaa vaikkapa Lepakkomiehessä parille kymmenelle, kuin Pajafesteillä lähemmäs sadalle.

Eilisessä harmitti lähinnä se, että oli niin helvetin hyviä bändejä, Tomppa oli vääntänyt järjettömän kovat soundit ja kaikki oli valmiina, ihmiset vain puuttuivat. Toisaalta mietin jo koko tämän ajan, että oma vika tämä ilta tulee olemaan. Kun ei asu samassa kaupungissa, ei pääse levittämään julisteita riittävästi, ei pysy kärryillä kamoista ja on muutenkin vähän hukassa kaikesta käytännön puolesta. Eilen oli esimerkiksi kiva saada tietää rumpuja kasaillessa, että meillä ei ole ilmeisesti Euroopan rundin jälkeen ole ollut standeissa puomeja. Jotenkin siinä vaiheessa kaikki jänskätti ja stressasi melko paljon. Olen silti tyytyväinen etenkin siihen, että sain järkättyä ruoat. Kiitos vain Viljamille ja Miralle siitä, kaikki kehuivat ja onhan se nyt helvetin hyvää! Parasta on se, että itselle jäi vielä helvetisti makaronilootaa.

Otettiin lipunmyynti pois siinä ennen meidän keikkaa, totta kai silloin luikahteli oven raosta vielä pari kourallista ihmisiä. Ehkä aloiteltiinkin vähän turhan aikaisin, kun keikat meinasi olla ohi jo ennen kahtatoista, mutta niinkuin Jarttukin sanoi, auringon kanssa on helvetin paha kilpailla. Ei mahda minkään. Ei pidä käsittää väärin, porukan vähyydestä ja muusta huolimatta tässä oli meikäläisen mielestä tämän kevään palkitsevin ilta. Alettiin soittaa ja alun nihkeydestä huolimatta tuntui lähtevän ihan vitun hyvin. Ja ennen kaikkea, se tuntui ihan vitun hyvältä!  Keikan jälkeen oli väsynyt, hakattu ja kiitollinen olo. Kaikki tuntui olevan juuri niinkuin pitää. Jaoin lipputulot Tompan miksaukseen ja bändeille tasan, me oltiin myyty kaksi paitaa, taidan heittää ne Nistikon tankkiin, että saavat edes vähän omiaan takas tästä reissusta. Tänään pitäisi sitten soitella pitkästä aikaa Hervannassa, Varjobaarissa Sledgehogin, Nistikon ja Discipline Xn kanssa. Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta siellä asumisen aikana, kun edes käyn siellä. Eli ketäs tässä nyt muka voisikaan taas osoitella sormella keikalla käyntien vähyydestä. Aina kalisee kalikat omaan nilkkaan. Ja se on vain hyvä. Nämä nyt olivat viimeiset grindibileet pariin vuoteen, katsotaan seuraavaksi niitä ainakin sellaisessa kaupungissa, missä asun itse.

1 kommentti:

  1. https://www.youtube.com/watch?v=ztdZ7jZoQfs Tässäpä vielä keskiviikon Lepiksen keikalta veto.

    VastaaPoista