Eilen siis nappasin heti duunin jälkeen Damngodin Panun auton lainaan (mistä edelleen helvetin iso ja syvä kiitos ja kumarrus hänelle, koska viimeviikkoisen episodin toisintaminen ei olisi ollut kauhean järkevää arkiviikolla.) ja noudin puolisoni matkaan, ja tykittelin taas tervettä kyytiä tuonne Suomen pääkaupunkiin, Helsinkiin, Kallioon, Lepakkomieheen. Cut To Fitin Helsingin keikat ovat jostain tuntemattomasta syystä aina huonompia, kuin missä tahansa muussa kylässä, ja siksipä sinne lähtö herättää aina ristiriitaisia tuntemuksia. Tänäkin keväänä, ihan tässä kuukauden sisään, on soitettu siellä nyt neljästi, eli käyty melkein joka viikko siellä. Ei siis ihme, jos ei ketään enää kiinnosta. En tiedä mistä tuo magia noiden "meh"-keikkojen kanssa oikein johtuu, asettaako sitä omat standardinsa vain jotenkin tähtitieteellisen korkeiksi, lähteekö sitä jo sodan hävinneenä miehenä matkaan, vai jännittääkö niitä enemmän: en tiedä. Eikä nekään paskoja keikkoja ole siinä mielessä, kyllähän niistä nyt biisit läpi soittaa ja sillä tavalla, mutta jotenkin ei vaan aina lähde. Voisihan sitä syyttää yleisöäkin, mutta se olisi lapsellista ja tyhmää. Monesti he kumminkin ovat maksavia asiakkaita, jotka joutuvat kaksikymmentä minuuttia huutamaan kuullakseen keskustelunsa, sinun mekastuksesi vuoksi. Joten jos tässä jotain syyllisiä täytyy etsiä, niin kyllä se on peilissä!
Kuitenkin, saavuttiin paikalle ja elämänkumppanini lähti reiveihin, minä menin juomaan vettä ja odottamaan soundcheckiä. Yksi asia, mikä Helsingissä tavallisesti masentaa, on muuten soundeissa: joko ne on hyvät, tai sitten ne on paskat. Jos ne on hyvät, niin vituttaa, kun sali on tyhjä, eikä kukaan ole kuulemassa, jos ne taas ovat paskat, niin vituttaa että salissa on ihmisiä ja ne joutuvat pällistelemään keikkaa, joka ei kuulosta ihan siltä miltä pitäisi. Tavallisin aiheuttaja tälle on DI-boksi bassosa. Jostakin syystä jotkut miksaajat tahtovat käyttää sitä ja napata bassosignaalin suoraan pöytään, jolloin he voivat tehdä sille mitä tahtovat, eli ns. pitää sen kontrollissa. Me ei tykätä siitä, että bassosoundi on kontrollissa. Resonanssi, ihan fyysinen voima on sen verran isossa osassa tämän bändin ideologiaa, että koko helvetin huoneen pitää soida. Sen pitää tuntua luissa ja ytimissä ja munaskuissa, tai se ei vain ole sitä samaa lunastusta. Monet miksaajat urputtavat tässä asiassa vastaan, kunnes kuulevat mistä on kyse. Sitten ne yleensä tajuaa. Eilinen miksaaja osasi asiansa, kaikki kuulosti ihan helvetin hyvältä. Joten oletin, että se on sitten tyhjä mökki, vanhoihin merkkeihin luottaen.
Alkoi taas jännittää. Ihmisiäkin virtasi paikalle yllättävänkin paljon. Aloiteltiin kello 21.28, ja sen vain tunsi saman tien, että nyt toimii. Ja se toimi. Loppua kohti huomasin vain jossain tajunnan laitamilla sen, että Mirokin alkoi lämmetä kunnolla, kun tempot alkoi olla jo sellaisia, että sain itsekin skarpata pysyäkseni mukana. Ja silloin saa muuten soittaa jo aika helvetin lujaa. Keikan jälkeen sain kaapia lattian paskan jättämää mustaa mattoa jalkapohjastani, sekä yhtä ärsyttävää lasin sirua, jonka sain pienen yrittämisen jälkeen nypittyä pois. Ei muuta kuin kamat kasaan, perhe autoon ja takaisin Hervantaan. Lähdin joskus kahtakymmentä yli kymmenen ja olin perillä kahdentoista korvilla, kerkesin siis vielä hyvin suihkuun ja nukkumaan, ja olin heti aamusta skarppina. Sain kiroilla tosin auton kanssa Tampereen aamuliikenteessä, kun se ei ole minulle mitenkään liian tuttua puuhaa. Itseasiassa tunnen Tamperetta vain bussireittien verran, monet muut paikat ovat minulle täydellisiä mustia aukkoja, enkä osaa sanoa, mitä joku tietty asia vaikkapa liikenne kartassa pitää sisällään. Siellä ei vain ole mitään, sikäli kuin minä tiedän.
Huominen päivä menee sitten taas melko pitkälti matkustaessa, istuessa, roudatessa, jumittaessa, nollatessa, lippuja myydessä, ja siinä jossain välissä saa taas soittaakin! Tämä on meidän viimeinen keikka Miron kanssa, on kyllä ollut helvetin hienoa ja meikästä on jotenkin kiva, että ne loppuvat juuri Torven Grindibileisiin. Ei olla soitettu Lahdessakaan sitten tammikuun, eli kai tässä nyt on kuitenkin jo ihan hyvä syykin taas soittaa. Nämä voi olla viimeiset grindcorebileet ainakaan pariin vuoteen, koska näiden järjestäminen Suomen toiselta laidalta on vähän epäkäytännöllistä kaikkien tuollaisten käytännön asioiden kannalta. Mutta katsotaan nyt, mitä huominen tuo tullessaan. Soitto alkaa tasan 21.30, koska bändejä on kuitenkin paljon. Vaihdot bändien välissä on nopeita, bändit on vielä nopeampia, että kannattaa olla ihmisten aikaan paikalla. Tässä vielä tämä tänä aikana joillekin muka välttämätön facebook-event aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti