tiistai 24. kesäkuuta 2014

Ajatuksia kirjoittamisesta, osa 3

Tämä on taas vähän kiireisempi viikko, treenejä riittäisi vaikka joka päivälle ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä Köyliöön jollekin mökille nauhoittelemaan. Välissä pitäisi painaa duuniakin ja muistaa syödä ja asettua nukkumaankin jossain välissä. Olen illat sitten lähinnä työstänyt tuollaista kirjaprojektia, hitaasti, mutta varmasti, välillä ihan vain muutamia lauseita kerrallaan, kun tuntuu, ettei aika riitä millään enempään, mutta into ja tarve kirjoittaa olisi silti kova. Se on ehkä kunnianhimoinen projekti, koska ajattelin venytellä novellia ikäänkuin romaaniksi asti. Mutta siinä vaiheessa, kun kirjoittaa pitempää kirjaa, ei voi olla ajattelematta sitä, että tahtoisi saada sen ehkä joskus julkaistuakin. Olen ehkä puhunut tällaisista ennenkin, mutta nyt sitä on taas ajatellut enemmän, kun on oikeasti miettinyt sitä panostusta, jonka tuollainen projekti vaatii. Minulle on aivan sama, vaikka kukaan ei koskaan lukisi sitä, kunhan sen saisi olemassaolevaksi, konkreettiseksi asiaksi. Sitten tulee väistämättä mieleen se seuraava asia: jotta kirjan saa julkaistua Suomessa, sen pitää olla hyvin tietynlainen. Sen pitää pudota hyvin tarkkaan kategoriseen koloon, sellaiseen, jossa ainakin viittaillaan sotaan ja Suomalaisiin maisemiin. Täällä ei katsota minkäänlaista modernismia, tai vielä kauheampaa, postmodernismia millään tavalla hyvällä! Metafyysisillä elementeillä pelleilevä surrealismihan on sekavaa ja vaikeaa seurata, kun kirjoittaja voi päättää aivan mitä tahansa, johtaa lukijaa ensin 40 sivua harhaan ja sitten vain sanoa, että eipäs, kun kerronkin teille tästä nyt mieluummin. Vaikka tämä on varmasti tämän blogin lukijoille melko tuttua kerronnallista tyyliä, se ei vain pääse Suomessa kansiin asti. Tai sanokaa yksikin suomalainen postmodernisti, mielellään viimeisen kymmenen- tai kahdenkymmenen vuoden ajalta, ja menen heti kirjastoon lainaamaan kirjan.

Mutta arvatkaapa, onko juuri tästä syystä houkutukseni johonkin pieneen lukijan pyörittelyyn sitäkin suurempi?! Joka toinen lause meinaa karata jonnekin paperin ulkopuolelle, kirjoittajan päähän, kertojan henkilökohtaiseksi nootiksi lukijalle, siitä eroon pääseminen on oikeasti melko hankala temppu.  Toisaalta mietin, että voisin naamioida tuon kehyskertomukseksi niille novelleille, joita tännekin olen aina länttäillyt, mutta se olisi ehkä vähän turhan helppo ratkaisu. Yhden työnnän, uneksi tai huumetripiksi, koska pidän sen symbolisen huuruisesta maisemasta, mutta muuten ne saavat jäädä omaan mahdolliseen kokoelmaansa sitten joskus. Novellikokoelma olisi jo kuvitusta vaille valmiina, ja juuri länttäsin runokokoelmankin kasaan. Itseasiassa kaksi, koska toiseen kasasin englanninkielisiä ja toiseen suomenkielisiä tekstejä. Eli meikällä olisi kolme vähän päältä satasivuista kirjaa tekstiensä puolesta suunnilleen läjässä, odottamassa sitä, että jostain siunaantuu joko helvetillinen kasa rahaa, tai joku sellainen kustantaja, joka ymmärtäisi kaiken tämän päälle jotain. Veikkaan, että jälkimmäinen skenario on epätodennäköinen. Niin joo, ja saisihan Pahoinvoinnin Spiraalissa-stripitkin laitettua jo kai kansien väliin, mutta niitä tahdon saada ensin sata aikaiseksi. Sitten sen voi lopettaa. Nyt ollaan menossa muistaakseni osassa 85.

Omakustanne on minulle luontainen ratkaisu, mutta se taas vaatii sitten hieman aikaa ja rahaa, jota minulla ei toistaiseksi bändihommien kanssa meinaa jäädä. Jälkimmäistä siis lähinnä. Lisäksi kuulin yhdeltä taholta, että vaikka musiikkimaailmassa omakustanne on aivan pätevä ja hyvä tapa tehdä asioita, kirjallisuusmaailmassa se voi kuulema ampua myöhemmissä vaiheissa jalkaan, jos menee itsekseen niitä duunailemaan. Sinänsä oli hyvä, että sain tietää tästäkin, koska ei minulla käytännössä ollut mistään tällaisesta, tai ylipäätään "kirjallisuusmaailmasta" pienintäkään hajua. Mutta on ihan kivaa, että meillä on tässä multiversumissamme kaikenlaisia vaihtoehtoisia maailmoja, joissa vuorovaikutuksen lait toimivat hieman eri tavalla. Nyt voisin laittaa silmät kiinni, ojentaa käteni ja odottaa sitä mystistä rahavuorta, joka rahoittaa näiden kaikkien juttujen duunailun. Hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti