keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Yleisiä huomioita työttömyydestä ja sisäänpäinkääntyneisyydestä.

Niin, piti kirjoittamani siitä, miksi monesti mielestäni älykkäät ihmiset jäävät työttömiksi. Tämä ei ole mitään tilastotiedettä tai kiveenhakattua faktaa, vaan pelkkää mutua omista kokemuksistani töistä ja työttömyyksistä, erilaisista työpajatoiminnoista, joissa olen ollut mukana ja kaikesta siitä, mitä nämä vuodet ja reissut nyt ovat minun pieniin ja harhaileviin atomeihini hakanneet. Mietin älykkyyden ja eristymisen suhdetta mm. katsottuani Powderin, mikä toimikoon pohjustuksena tälle. Olen huomannut, että suuri osa työttömistä, joiden kanssa olen erilaisissa tukitoiminnoissa ollut, ovat olleet melko introverttiä porukkaa. Sen takia esimerkiksi vuonna 2010, ollessani työpajatoiminnassa mukana, tulimme niin hyvin toimeen keskenämme. Se oli ohjaajillekin pieni yllätys. Kyseessä oli melko sekalainen porukka, joista monilla oli huume- ja rikostaustaa, osa vain oli jäänyt  lukioiden jälkeen kotiin. Itseasiassa minunkin lukiostani siellä oli ainakin kaksi tai kolme ihmistä. Kaikkia kuitenkin yhdisti ymmärrys oman tilan tarpeesta, yhtä tyyppiä lukuunottamatta. Siitä syystä monet kokivat tämän yhden kaverin seuran raskaana ja vaikeana, koska hän halusi selkeästi bondata myös vapaa-ajalla, mitä muut vähemmän tekivät. Tässä vaiheessa kuitenkin laitoin tämänkin asian ensimmäistä kertaa korvan taa, ja aloin pohtia mitä se mahdollisesti tarkoittaa.

Seuraa teoria (pelkkä teoria): koska introvertit ovat taipuvaisempia seuraamaan omia kiinnostuksiaan ja syventämään ja soveltamaan omia erikoisalueitaan sen sijaan, että kokisivat ihmiset ja sosiaaliset suhteet tärkeämmiksi, heillä voi olla monesti vaikeuksia kiinnittyä työpaikkojen sosiaalisiin rakenteisiin. Ei tietenkään aivan kaikilla, ja tietysti on sellaisia työympäristöjäkin, joissa erilaisuudelle on riittävästi tilaa, mutta monesti työpaikat pyörivät tarkalla sosiaalisella nokkimisjärjestyksellä ja hyvinkin monimuotoisella dynamiikalla, jonka ymmärtämiseen introvertin kiinnostuskaan ei välttämättä aina ihan riitä.  Tietysti on myös ekstroverttejä työttömiä. Tietysti on myös valittua syrjäytymistä, on myös huumeiden käyttöä ennen ongelmia, ja sitten siitä saadaan nopeasti itselle myös niitä ongelmia, jota kautta voidaan oikeuttaa huumeiden käyttöä. Lisäksi on tietysti sosiaalisesta paineesta, yhteenkuuluvuuden tunteen saavuttamiseksi aloitettu huumeiden käyttö, mikä on ehkä vähän surullista, mutta erittäin tavallista. Tässä kohtaa tullaan siihen, että huumevalistus kaipaisi ylipäätään totaalista remonttia. Itse olen ollut vetämässä päihdevalistusta kuudesluokkalaisille, minun osuutenani alkoholin käyttö, mutta kun kiertelin niitä muita rasteja, niin se kama oli suoraan jostain 80-luvulta, ääninauhoja, joilla joku nainen selitti stadin slangilla miten oli lähteny jonku "Joren" matkaan ja seuraavana poltettiin pilveä ja palvottiin saatanaa. Kyllä siinä meinasi olla vähän naurussa pitelemistä. Pelottelu ei nähdäkseni kuitenkaan ole kauhean avointa tai rehellistä valistusta, edes tuon ikäisille. Mutta muistan tuosta päivästä sen, miten yllättävän monet siinäkin porukassa olivat sitä mieltä, että juominen on hölmöä ja humalaiset aikuiset ovat tyhmiä. Siitä tuli jotenkin toiveikas olo tulevaisuuden suhteen.

Tietenkin ylläesitetty teoria jotenkin olettaisi, että pitäisin introverttejä aina poikkeuksellisen älykkäinä autisteina, joille ei vain ole annettu mahdollisuutta? Ei. Valitettavan monet eivät ole edes alkaneet päästä hajulle omasta potentiaalistaan ja omasta osaamisestaan, jolloin keskeiseksi tehtäväksi nouseekin sen hahmottaminen. Se ei aina ole kauhean helppoa, etenkin jos ihminen itse sanoo, ettei oikeastaan kiinnosta yhtään mikään. Silloin ei auta kiirehtiä yhtään, koska ei se löydy jostain pikavalinnasta kumminkaan. Pitää ottaa aikaa, tutustua ihmiseen, tarkkailla koko hommaa ulkopuolelta ja koittaa miettiä, mihin hänen luonteensa ja taitonsa soveltuisivat mahdollisimman helposti ja sulavasti. On myös melko hienoa huomata aina, miten sisäänpäin kääntyneet ihmiset kaltaistensa seuraan päästessään muuttuvat joskus jopa hypersosiaalisiksi, kun viimeinkin kokevat löytävänsä ihmisiä, jotka ymmärtävät itseään.

Monet ihmiset pitävät työttömiä tavallisesti yhteiskunnan loisina. Ihmiset myös tavallisesti vertaavat yhteiskuntaansa muurahaispesään. Ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi sitä, että myös muurahaispesissä on satoja tuhansia muurahaisia, jotka eivät pääasiallisesti tee yhtään mitään. Ne ovat työttöminä, reservissä, odottelemassa, että jostakin ilmaantuu jotain niille sopivaa tekemistä, ja muu pesä elättää ne ihan mielellään, eikä valita mitään saamattomista ja työttömistä loisista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti